Okei, mistähän sitä alottais?! Eilen oli ehkä surkein päivä täällä olon aikana. Safari meni niin pieleen kuin voi vain mennä :/ Matka alkoi 10 minuutin ajamisen jälkeen siten, että auto pysähtyi ison tien varteen. Kuski lähti kanisterin kanssa hakemaan bensaa ja me jäätiin keskenämme töröttämään autoon. Satoi paljon vettä ja meillä ei ollut autossa valoja päällä. Tiellä ajetaan lujasti ja takaa tulleet autot ei varmaan edes nähneet meitä sieltä sateen ja sumun keskeltä. Pelotti, että joku ajaa meidän päälle vauhdilla. No, niin ei kuitenkaan käynyt, mutta poliisisetä tuli käymään juttusilla haulikkonsa(?) kanssa. Avattiin varovasti ikkunaa ja poliisi alkoi tivata meiltä, miksi olemme pysähtyneet siihen. Sanottiin, että auto sammui ja kuski häippäsi. Poliisi vaan sanoo, että teimme suuren virheen...joo, nähtiinhän me se: edessämme oli suuri kyltti, jossa luki englanniksi, että älä missään nimessä pysähdy tähän! Onneksi poliisi osoittautui lopulta ihan mukavasti, mutta vähän tuo tilanne sai sydämen tykyttämään.
Reilu pari tuntia ajeltiin kohtuullista tietä Namangaan, josta sitten poikettiin tielle, joka veisi Amboseliin. Voi kauheeta sitä menoa taas, kuski vaan kaasuttaa ja me puristetaan penkkejä rystyset valkosina. Muutaman kerran pyydettiin kuskia hiljentämään. Juu, hiljensi ehkä minuutiksi ja sitten taas kaasujalka vähän alkoi lipsumaan. Puistoon päästiin. Nähtiin kyllä joitain eläimiä mm. antilooppeja, gnu:ita, buffaloita, strutseja, villisikoja, hyeenoja, norsuja ja virtahepoja vilaukselta.
Seeproja ja kirahvi nähtiin matkalla puistoalueelle. Valitettavasti leijonat jäi näkemättä. Ei tämäkään nyt niin kamalaa, mutta puistossa ollessa alkoi tapahtua: kamala kaatosade pukkasi päälle, tiet rupesi tulvimaan ja kuski jatkoi ralliaan. Ja kappas, mudassa kiinni!!! Siinä sitten kuski yritti soittaa vissiin apua radiopuhelimella, mutta ei sitä tainnut kukaan kuulla, koska puhelin vain rätisi aivan kuin jossain kauhuleffakohtauksessa! 30-60min päästä päästiin mudasta irti, kun kuski sai lapioitua auton renkaiden alle jotain pikkukiviä tms.
Eipä kestänyt helpotus kauaa. Ajettiin hullua mutavellirallia ja ulos puiston portista. Sade jo hieman hellitti, mutta tie oli järkyttävässä kunnossa. Kuski painaa kaasua. Auto lähtee heittelehtimään mudassa, kuski yrittää korjata, mutta ei...ojassa ollaan auton etuosa edellä ja hieman kallellaan. Alkoi olla vitsit vähissä ja kaikki päivän tapahtumat purkautui itkuna. Ei näin voi käydä yhden päivän aikana! Siitä ei sitten omin neuvoin päästy poiskaan, sanoi kuski. Odotettiin siis apua ja toinen paku veti meidät jonkin ajan kuluttua siitä irti. Ei ois huvittanut enää nousta auton kyytiin, mutta pakkohan se oli.
Seuraavat tunnit oli ahdistavia, järkytti se kuskin hurjastelu sen verran, että pelotti olla kyydissä. Joskus 7 aikaan oltiin Nairobissa ja helpottuneina hengissä. Vasta tänään on alkanut olo vähän parantua, eilen olin peruuttamassa Kilimanjaron retkeä safarireissun takia (Kilimanjarolle mentäessä pitää istua pikkubussin kyydissä joku 5 tuntia nimittäin). Ollaan nyt kuitenkin menossa sinne. Toivon todella, että siitä reissusta jää hyvät muistot. Enkä mä sitä retkeä muuten pelkää, mutta nuo tiet ja kaahailu...Kyllä mä täältä haluan hengissä Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti