Paivat 21-22: Dunes, deltas & falls-reissun paatos ja lento Johannesburgiin

Ei ollut paras mahdollinen aamu eilen. Olisi ehka voinut jattaa parit shotit juomatta sillon edellisena yona, heh. No, ihan perusaamu muuten, lukuun ottamatta vasymysta. Aamupala tosin ei oikein maistunut ja ei ois millaan jaksanu taas pakata. Mutta, pakkohan se oli. Sitten olikin aika jaahyvaisten, meinasin taas tirauttaa pari kyynelta, mutta pidin pintani. Hei hei kaikki! Lahdimme yhteiskuljetuksella kuuden muun kanssa lentokentalle. Kaikki lennetaan Johannesburgiin (E-A), mutta kahdella eri lennolla.

Lento oli lyhyt, vajaa 2h, ja se meni aikalailla nukkuessa. Hyvastelyt kentalla ja kohti hotellia, jonne majoituin pariksi yoksi. Oikein kiva pieni huoneisto minulla :)  ihana paasta sankyyn nukkumaan ja kuumaan suihkuun! :D Ei enaa telttojen pystyttamista ja purkamista :D Illalla otin rennosti hotellilla, kavin tossa alakerrassa kaupassa, istuskelin vahan netissa ja kirjoittelin blogia (kuten nytkin), katselin pari leffaa ja sen semmoista.

Tanaan sitten nukuin pitkaan, jarjestelin tavaroita, soin aamupalaa ja nukuin taas vahan lisaa. Herattyani tajusin, etta aurinko paistaa aika kivasti, joten suuntasin ottamaan vahan aurinkoa uima-altaan luo. Lueskelin vahan ja kuuntelin musiikkia. Siina vierahti jokunen tunti. Sitten samantyyppinen ilta kuin eilenkin eli ei siita sen enempia :)

Nyt vaan odotellaan kotiin lahtoa...Huomenna luovutan huoneen klo 11 ja lentokenttakyyti tulee klo 16.30. Viiden pintaan oon kentalla ja lento lahtee klo 19.15. Niin se vain tamakin reissu alkaa olla paatoksessaan! En malta odottaa, etta paasen nayttamaan kuvia tutuille ja laittamaan niita tannekin kaikkien naiden sepustusten joukkoon :)

Paiva 20: Victorian putoukset ja hyppy tyhjyyteen (Sambia)

Aamun perustoimintoja ja paljon pohdintaa benjin toteutuksesta. Ja paadyin siihen paatokseen, etta teen sen! Jos en selvia niin sitten se on kai joku kohtalo :D Hirmunen jannitys paalla. Mika mua vaivaa, onko pakko tehda jotain mika pelottaa?! :D Kai taa nyt on sitten sita itsensa haastamista...

Klo 11 maissa lahdettiin porukalla Victorian putouksille. Uskomaton paikka! Putouksilla on tahan vuodenaikaan niin paljon vetta, etta itse asiassa putoukset oli aikalailla piilossa vesisumun takana.

Itse asiassa jouduttiin varustautumaan sadeviitalla, jonka paalle tuli viela toinen paksumpi sadeviitta. Tai siis eihan se pakollista ollut, mutta pienella rahasummalla sai sadesuojan vuokrata. Ja ihan hyva niin, koska paikka oli kuin suihku :D Valilla oli lyhyt hetki ilman putouksista tulevaa "sadetta", jolloin koitin napsia muutamia kuvia, mutta aika hankalaa se oli. Kamerakin meinasi menna rikki, mutta onneksi palautui lopulta ennalleen! Tarkeimmat tavarat mulla oli sadeviittojen alla vesitiiviissa pussissa, onneksi.

 "SE silta" o.O

 Chris ja Ellen

 minä, Ian, Andreas, Tina ja Helena

Putouksissa kiertelyn jalkeen oli aika suunnata kohti siltaa, josta benji-hyppy tapahtuisi. Rekisteroidyttiin paikalle, allekirjoitettiin oma vastuu-paperit, meidat punnittiin ja numeroitiin. Siita sitten siirryttiin hiljalleen hyppypaikalle, jossa ei juurikaan ollut jonoja ja meidan porukasta Lee paasi hyppaamaan ensimmaisena. A-pu-a! Mihin oikein olen suostunut??! Seuraavana vuorossa oli Tina, numerolla 33. Ja arvatakaa vaan mita mun kadessa luki: numero 34 eli olisin seuraava.

Jannitysta ja hermostunutta naureskelua. Viela siinakin vaiheessa, kun muhun kiinnitettiin kaikki tarvittavat varusteet. Lieko edes tajusin oikeesti, mihin oon ryhtymassa? Ohjaaja selitti, millon mun pitaa hypata, kuvaaja kyseli multa viimeisia sanoja. Ei tullut muuta mieleen kuin "See you" :D Sitten vaan reunalle: 5, 4, 3, 2, 1 ja BUNGEEEE eli hyppy tuntemattomaan! Kamalaa oli ottaa se viimeinen askel, mutta pakkohan se oli :D Taisin pitaa silmia kiinni suurimman osan ajasta ja kun avasin silmat, maailma pyori ympyraa, koska kiepuin koyden varassa aikalailla. Mahan sisalto teki kierroksia ja tunsin hiukan pahaa oloa. Suljin silmat taas hetkeksi kunnes pyoriminen rauhottui.

Eikä pelota yhtään!

Pientä huutoa :D

Siella ma roikuin paa alaspain Zambesi-joen ylla veden kuohuessa alapuolella ja vuorten kohotessa joen reunoilla. Upea sateenkaari sillan alla (auringon ja putouksilta tulevan veden yhdistelma). Hitto, hyppasinko ma ihan oikeesti?! Oon viela hengissakin, jeeeee! Ja huutoa. Sitten mut nostettiinkin ylos ja siina se oli. Hullulla on kalliit huvit!

 Räsynukke

Kun kaikki oli hypanneet (9 kpl), siirryttiin katselemaan videoita ja kuvia, jotka sai halutessaan ostaa. Toki ostin, koska todistusaineistoa pitaa olla :D Hiljalleen sitten kohti Waterfrontia, kello kuuden maissa perilla. Nopsasti suihkuun ja ravintolalle, missa viettelimme sitten viimeista yhteista iltaa. Huomenna ryhmasta 7 poistuisi ja loput jatkaisi matkaa parin paivan paasta uusien ryhman jasenten kanssa. Muutama siideri ja jokunen shotti, oli hauskaa ja Helenan kanssa taidettiin olla viimeiset, jotka meni nukkumaan (klo 3 maissa). Pienta draamaa Helenan ja Tinan valilla, jota sitten puitiin Helenan ja Bonnien kanssa pitka tovi. Minakin siina illan aikana taisin vahan herkistella, kun joku erehtyi taas muistuttamaan, etta se on sit viimeinen ilta :D Porukka vaan nauro mulle, kun mina itkin ja nauroin yhta aikaa :D Jeps jeps, no mutta semmonen paiva, ilta ja yo. Viimeisia viedaan.....

Paiva 19: Rajan yli Sambiaan

Argh, tanaan mulla oli tosi paha paiva. Paiva sisalsi paljon odottelua: aamulla osa porukasta oli safarilla ja me muut odoteltiin sitten heita, paivalla meni paljon aikaa Sambian rajalla, oli taas tosi kuuma ja hiostava paiva, sitten vahan ongelmia raha-automaateilla, ei minulla tosin, mutta jouduttiin kuitenkin odottelemaan naita, joilla oli niita ongelmia. Majoituttiin Waterfront-leirintaalueelle Livingstoneen ja saatiin tietoa erilaisista aktiviteeteista. Puuuuuh, koko touhu oli ihan kaaottista ja olin ihan pihalla siita, mita haluaisin tehda. Hihat alkoi palaa lopullisesti ja ahdistus iski. Poistuin paikalta ja menin pesemaan vahan pyykkia :D Tarttesin vahan omaa rauhaa ja pyykinpesun seka kylman suihkun jalkeen olo taas vahan parani.

Lahdettiin illalla lahes koko porukalla syomaan: tosi hyvaa ruokaa oli. Itse soin Kingklip-kalafileen, riisia ja kasviksia. Hyvin perusruokaa siis, mutta maistuvaa. Parit siiderit viela siina illalla ja naureskelua Francois:n kustannuksella, kun toinen oli vahan tuiterissa :D Mutta vapaailta Francois:lla ja Errol:lla, joten sallittakoon se heille :) Pitavat meista kuitenkin huolta muuten lahes 24/7.

Illalla pohdin viela niita aktiviteetteja. Argh, ette usko mita ma nyt mietin! Sita himputin benji-hyppya, vaikka aiemmin kirjotin tanne blogiinkin, etta en aio sita tehda :D 8 muuta on menossa hyppaamaan ja kovasti kannustavat muakin mukaan. Joka tapauksessa mennaan huomenna siis Victorian putouksia katselemaan :) Benji houkuttaa...mutta hitto et pelottaa :D Kerrankos sita eletaan vai???

Paiva 18: Chobe-river, Kasane

 

Regula

 Ian ja Bonnie

Charlotte ja Ellen

Duncan

Chris

 Jenny, Regu ja minä

 Ian

 minä ja Leonie

Tanaan saavuimme Chobe-joen varrelle Kasaneen. Ohjelmassa perustouhuilujen lisaksi jokiristeily (kuvat yllä ja alla). Laivassa hengailun ja maisemien katselun lisaksi...tadaaaa...naimme vihdoin virtahepoja ja toooosi lahelta :) Siella ne mollotteli joessa pienissa ryhmissa tai yksinaan. Lisäksi nähtiin norsuja, pieni krokotiili jne.

Laivassa oli muitakin ryhmia kuin me ja piru viekoon, etta pisti potuttamaan, kun porukka keskitty ryyppaamiseen ja molysivat kuin apinat. Paattimme kuljettajakin huomautti, etta pitaa olla hiljempaa, koska elaimet pelastyvat, mutta paskanmarjat...sama homma jatkui. Itsekin taisin pari kertaa murahtaa, etta "shut up" :/ Oli meillakin kylmalaukku mukana ja itsekin pari siideria join (noin kolmen tunnin reissu), mutta osattiin sentaan kayttaytya. Itse asiassa pari meidan ryhmalaista kavi reissun jalkeen valittamassa asiasta ja saatiin osa rahoistamme takaisin.

Normaalit iltarutiinit. Nilkka on jo parempi, onneksi. Huomenna olisi vapaaehtoinen aamusafari, mutta taidan skipata sen ja nukkua kerrankin vahan pidempaan kuin viiteen ;) Elainbongailut alkaa olla siis osaltani takana. Nyt nukkumaan, onhan kello jo 23! :o

Paiva 17: Gweta

Aamupalan jalkeen mokoroilla ja veneella takaisin Maun leirintaalueelle, missa oli ihana paasta suihkuun. Lounasta ja sitten kohti Gwetaa. Paiva ja ilta oleskelua, ei mitaan ohjelaa. Leirintaalueella pari muutakin isoa ryhmaa, argh, arsyttavia huutajia. Nytkin mekastavat tuolla baarissa...korvatulpat kayttoon?! Yleensa saadaan olla leirintapaikoilla aikalailla rauhassa ja keskenamme, mika on ehdottomasti parempi juttu! Nyt vahan musiikkia ja kirjan lueskelua, sitten unten maille.

Päivä 16: Okavango delta-yöpyminen

Tana aamuna kerattiin kamat kasaan: teltat, makuualustat ja -pussit, oma paivareppu, ruokaa ja juomaa, retkituolit jne. ja lahdettiin moottoriveneella ns. mokoro-asemalle (noin tunnin matka). Mokoro on semmoinen kapea pitkulainen vene, jonka kyytiin mahtuu istumaan noin 2 henkiloa ja sitten veneen takana on yksi henkilo tyontamassa venetta eteenpain pitkalla 'kepilla'.

 Mokoroasemalla siis vaihdettiin moottorivene mokoro-veneisiin ja lahdettiin seilailemaan Okavangon suistolla. Hiljaisuus, joen maisemat, polttava aurinko (suojauduttiin esim. aurinkorasvalla, huiveilla ja pyyhkeilla). Oli upea seilailla joella kaikessa rauhassa. Kuuntelin vahan tilanteeseen sopivaa musiikkia, lueskelin valilla vahan kirjaa ja chillailin.

Parin tunnin matka "pusikkoon", saarelle, ja majoittuminen sinne. Lounasta, pulikointia joessa (ei tullu krokotiilit tai virtahepot pelottelemaan), paivaunet ja noin viiden pintaan jakaannuttiin kolmeen eri ryhmaan ja lahdettiin eri oppaiden kanssa parin tunnin kavelyretkelle. Tavoitteena oli nahda tietysti jotain hurjia elaimia kuten leijonia ja saatiin kylla vahan ohjeita, miten toimitaan jos nain kay. No, ei nahty leijonia eika norsuja tai virtahepoja. Iso seepralauma nahtiin kylla, mutta ei paasty kovin lahelle, koska lauma oli vahan saikkyna. Kaunis punainen aurinko laski horisonttiin ja me palailtiin majoituspaikkaamme paivalliselle.

Ainiin, taitoin nilkan tuolla reissulla (kappas kappas) ja on aika kipea nyt. Pystyy sita liikuttamaan eli ei se ihan masana ole kai...

Paivallisen jalkeen istuttiin porukalla notskilla ja mukanamme olevat paikalliset esittivat meille mahtavia lauluesityksia :) Mahtavaa elaytymista, oli tosi kiva seurata :)

Yo meni rauhallisesti, mutta meita kovasti varoiteltiin, etta teltoista ei saa sitten poistua edes "vessaan" (taman hetkinen vessamme on reika maassa). Hyeenat kuulemma kay usein etsiskelemassa ruokaa ja pelottelemassa telttailijoita, mutta mina nukuin ainakin niin sikeasti etten kuullut mitaan petojen aania :D Ehka ihan hyva niin!