Yksi yö ja matka alkaa!

Olen nyt Helsingissä kummipojan ja tädin luona. Tästä suuntaan huomisaamuna bussilla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Joskus vaille 9 aamulla lähen bussiin, niin oon sitten sopivasti pari tuntia ennen lennon lähtöä kentällä. Vielä pitäis vähän miettiä, mitä mä nyt sinne lennolle laittasin päälleni. Yleensä lennoilla on aika viileää mun mielestä joten lämpimät sukat ja paita pitää ainakin olla!

Jännitystä ei ole tänään juurikaan ollut, mutta eilen kotoa lähdettäessä kyllä :D Junaa odotellessa melkein tuli tippa linssiin, mutta sain koottua itteni, heh. Lisäksi taas mahassa oli semmonen fiilis ihanku ei ois ikinä junallakaan ajellut. Sama juttu varmaan huomenna lentokentällä...siellä kyllä alkaa aina mahassa möyriä ja tulee ihme fiilis, vaikka ei sinällään ikinä oo mitään hankaluuksia ollut :D Jotenkin vain niin jännittävä paikka ja toki se odottava tunnelma tuo siihen omat jekkunsa!

Muistutan vielä lukijoita (äitille pitää vielä huomenna soitella), että Meksikossa ollaan sitten 8h KORJAUS: JÄLJESSÄ Suomen aikaa, noin kutakuinkin. Eli muistakaa tämä jos viestittelette...Vastailen kyllä kunhan on sopiva hetki ja aikaa.

Pitäisköhän vähän lukaista tuota sanakirjaa, niin osais edes muutaman perusfraasin....

Lähtö lähenee :)

Pakkailua, pakkailua...Miten tää onkin ollut nyt jotenkin niin kamalan vaikeeta? :D Kaikki alkaa kyllä olla kasassa kunhan vain saisin vielä muutaman paidan kuivaksi ja tungettua tavarat laukkuihin. Ihan hyvin näyttää kaikki mahtuvan matkaan. Saattaa taas olla ihan liikaa vaatteita mukana, mutta ei se mitään!

Huomenna siis Helsinkiin päin iltajunalla. Tänään kävin moikkaamassa vielä ystäväpariskuntaa :) Kohta olis tarkoitus saunoa ja ottaa rennosti kotosalla. Vähän kyllä nyt alkaa jännitys tuntua ;) Saas nähä mikä fiilis huomenna, kun pitää junalle lähteä! Kissa ja mies jää taas pitämään kotia pystyssä, nyyh. Mutta äkkiähän nuo viikot menee, hyvin nuo pärjää :D

TJ 3: jännitystä

Nyt jännittää! Mahaa kipristelee ja olo on levoton. Kissa lähti tänään hoitoon Kuopioon ja avopuoliso lähti samaa matkaa samaan kaupunkiin töihin. Nähdään sitten kesäkuun alussa. Orpo olo kotona ja ajatuksissa pyörii vain matkajutut, joten jännitystäkään ei pysty siirtämään, kun ei osaa ajatella mitään muuta. Koitin tuossa leffaa katsoa telkkarista ja pakkailla samalla, mutta ei sekään oikein onnistu. On tämä vaan niin kamalaa...ja ihanaakin toki yhtä aikaa :D Tää jännitys-fiilis on vaan toisinaan vähän epämukava, mutta eihän tässä nyt muu auta kuin "kestää" :)

Eilen käytiin mm. imuri- ja mp3-soitin ostoksilla. Tämmöisen soittimen mies mulle hommas.

Creative Zen 300, 8gb:

http://fi.creative.com/products/product.asp?category=948&subcategory=958&product=19238

Nyt koitan laitella musaa soittimeen ja rauhoittua. Pakkaaminen ei tuota tilan puolesta ongelmia, hyvin näyttää mahtuvan kaikki mukaan eikä tee edes vähääkään tiukkaa :D Mietinkin tuossa jo, että pitäiskö mun ottaa sittenkin käsimatkatavaraksi vähän pienempi reppu tuon mun Deuterin päivärepun sijasta. No, kattoo nyt. Onhan mulla vielä huominen aikaa tuskailla :P Illalla tulee kaveri käymään niin jospa sais vähän muutakin ajateltavaa edes hetkeksi.

Ekasta majapaikasta ei ole vastailtu ollenkaan, ihmetyttää. No, kai se pitää sit vaan taksilla sinne hurauttaa, vaikka lentokenttäkuljetusta muka järjestävät. Mietin jo hetken, että peruisin varauksen, mutta äh.

Ennen Helsinkiin lähtöä pitää muistaa ainakin: kastella kukat, tyhjentää jääkaappia, viedä roskat, tiskata ja laittaa oveen lappu "ei ilmaisjakelua".

Viikon päästä Hki-Bangkok

Viikon päästä tähän aikaan mun pitäisi kaiken järjen mukaan istua mukavasti(?) lentokoneessa, mikä suuntaa kohti Bangkokia. Tajusin just, että matka tuntuu vielä omituisen kaukaiselta, vaikka aikaa lähtöön on naurettavan vähän! Pohdiskelin, että johtuiskohan tämä siitä, että tän matkan kohdalla ei ole ollut juurikaan itsenäistä suunnittelua. Kaikki on kuitenkin kohtuullisen valmiina kunhan vaan saan itteni lähtöpaikalle :D Tavallaan ajatus matkasta on vaan koko ajan jossain tuolla takaraivossa, mutta se ei ole vielä syöpynyt koko kroppaan.

No, ehkä ajatus lähdöstä iskostuu viimeistään ensi tiistaina (nyt on siis ke-to yö), kun lähden kamojeni kanssa junalla kohti Helsinkiä. Menen nimittäin yhdeksi yöksi tädin ja kummipojan luokse. Siitä lähden sitten keskiviikkoiltana lentokentälle.

Vaikkakin ajatus lähdöstä tuntuu vielä kaukaiselta, ei se tarkoita etteikö mua jo jännittäisi! Kyllä tässä alkaa olla taas vähän semmonen fiilis, että apua, mihin oon taas itteni työntämässä :) Jännittävää lähteä ihan uudenlaisiin maisemiin. Aiemminhan en ole Aasian suunnilla käynyt, joten ihan eri ympyrät on siellä odottelemassa.

Lariamista ei ole muuten tullut mitään oireita :)

Oon koittanu lähettää parikin mailia tuonne mun ekaan majapaikkaan koskien lentokenttäkuljetusta, jonka he ilmaiseksi lupailevat. Eipä vaan kukaan vastaile mun viesteihin :/ No toki pääsen ihan taksillakin sinne kentältä, mutta jos kerta tommonen ois käytettävissä ja ilman maksuja, niin tietty ois kiva hyödyntää se!

Kaksi työvuoroa ja se on moro!

TJ 10: Apuva, apuva , aaapuva!

Voi hyvät hyssykät sentään! Pitäiskö sitä tajuta, että kohta on reissun aika? Ei oo enää kuin 4 hassua työvuoroa (ti-pe)ja sitten alkaa vapaat! Jotenkin en taas yhtään ees tajua koko juttua. Välillä vähän mahaa kourasee jännityksestä, kun tajuaa miten vähän aikaa on enää lennolle :D

Huomenna ois vapaapäivä ja tavoitteena olisi katsella vähän noita reissuvaatteita yms. Pitäis varmaan jotain vaatetta pestäkin, kun varmaan viime kesästä asti roikkuneet pyykkikorissa (rakastan käsinpestäviä vaatteita!).

Kuopiossa kävin tuossa myös pyörähtämässä ja ostinpa samalla reissulla parit bikinit - jos vaikka joutuis ihan reissussa käyttämään ;) Löyty kyllä omaan silmään kivan näköiset ja jopa passasivat kohtuullisesti tähän kroppaankin :DYlä- ja alaosia voi myös kivasti yhdistellä, koska molemmissa on turkoosia :) Alaosat nyt on periaatteessa ihan samanlaiset, mutta yläosat on kuitenkin erilaiset. Oli siis pakko ostaa molemmat :D

Pitäis ehkä vähän rueta miettimään tuota pakkailua ettei jää sit viime tippaan. Olkoon se huomisen juttu! Apua, jänskää!

Shoppailupaiva, jannittamista yms.

Kaytiinpa tuossa piipahtamassa ostoksilla. 10% vapaaehtoistyomaksuista menee lahjoituksena tyopaikalle, joten kavin ostamassa lapsille kaikenlaista. Muun muassa vihkoja, piirustuspaperia, kynia, 3 'julistetta' (kehonosat, aakkoset, numerot + varit + muotoja), palloja sisapeleihin, jalkapallo ulkopeleihin, cd-soitin... Osa rahoista tuli toiselta suomalaiselta, joka on ollut taalla aiemmin. Voi olla, etta rahoilla teetetaan viela iso ilmoitustaulu, johon voisi laittaa esim. lasten piirustuksia tms.

Lisaksi kavin ostamassa juttuja Kilin reissulle: naposteltavaa, trip-mehuja, vetta, vessapaperia yms. Alkaa taas jannitys iskea hiljalleen, huuh! Kohta pitaisi oppaan tulla tanne talolle ja kertoa reissusta tarkemmin. Ja mulla iskee paniikki =D Ihanaa! Pitakeehan sit peukkuja alkaaka huolehtiko. Laitan infoa heti kun pystyn :) Pitais pakata tavarat ja laskea tipit valmiiksi kirjekuoriin...

TJ 0

Tulin kahdeksan jälkeen junalla Vantaalle ja nyt majailen täällä ystävän isoveljen luona. Aamuyöstä saan kyydin lentokentälle ja seikkailu alkakoon. Lento lähtee siis klo 6.30! Jännitys ei ole niin paha kuin eilen, mutta varmasti lentokentällä alkaa taas jännittämään vähän enemmän. Eipä tässä muuta kuin että kuulemisiin taas, tää lähtee valloittamaan Tansaniaa :) 

Jännitysavautuminen

Pakko lyhyesti avautua: mulla on ihan kamala olo. Jännittää aivan törkeästi ja maha on tosi kipeänä. Mikään ei siis varsinaisesti "sureta", mutta on vaan niin hirveä jännitys päällä, että en tiedä miten tän sais loppumaan!? Pitäis yrittää ajatella jotain aivan muuta, mutta ei se nyt oikein onnistu. Kohta pitäis lähteä kavereille viettämään uutta vuotta ja oon ihan varma, että alan parkumaan jossain vaiheessa iltaa. No, jospa se stressi sitten pääsisi vähän purkautumaan. Tämänkin jännityksen vois jättää vähän myöhemmäksi eli vaikka huomisillaksi, mutta ei...pitää kai sit jännittää vielä yli vuorokausi.

TJ 15: Kili-buukaus

Ou mai kaaaaad, Kilimanjaron vaellus on nyt varattu ja näin ollen se tulee toteutumaan 22-27.1. Nyt alkoi kyllä vähän nokka tutisemaan =D Näillä näkymin kyseisenä ajankohtana ei ole firmalta buukattu muita vaeltajia eli teen ns. private-reissun, mutta käytännössä tällöin siellä on kuitenkin paljon muita ryhmiä (sesonkiaika). Eli en tosiaan aivan yksikseni vaeltele pitkin maita ja mantuja!

Reittinä Marangu, joten yöpymiset tapahtuvat huteissa eivätkä teltoissa. Yhden lisäpäivän vietän Horombo Hutilla, jotta ehdin paremmin totutella korkeaan ilmanalaan! Toivottavasti se helpottaa ja edesauttaa huiputtamista! :) Hurja homma, ei voi muuta sanoa! Saas nähä miten tytön käy!

Muokkausta yömyöhään, fiilistellen :) Kilimanjaro-videoita YouTubessa:

1.

2.

3.

4. (osa 1/6, loput löytyy linkin kautta oikealta listasta)

5. (traileri, videon lähettäjän kautta löytyy matkan videot)

6.  (musavideo: Johnny Clegg & Juluka - Kilimanjaro, 1984)

TJ 24: jännitystä havaittavissa

Reissu senkus lähestyy entistä vauhdikkaammin! Enää 24 kokonaista päivää siihen, että lento lähtee. Aina kun asiaa "uskaltautuu" miettimään, alkaa mahassa möyriä niin perhosia kuin ties mitä muitakin öttömönkiäisiä =D Tänään hain postista vihdoin ja viimein saapuneen Lonely Planetin Tanzania-opuksen ja ajattelin sitä vielä tänään hiukan katsella. Mahassa tuntuu jännitystä nyt tätä kirjoittaessa ja kun mietin kirjan lukemista. En pysty edes kuvittelemaan, minkä verran jännittää silloin, kun lähden kotoa kohti Helsinkiä, saatikka silloin, kun lähden lentokentälle ja odotan lennon lähtöä. Se on varmaan jotain ihan uskomatonta! Jännittihän mua tietysti Keniaankin lähdön aikaan, mutta silloin oli sentään kaveri mukana, jonka kanssa yhdessä jännitettiin. Nyt mun pitää "selviytyä" ihan yksin, heeeelp!

Matkavakuutusasia ei ole vielä ihan kunnossa, koska Kilin reissua ei ole vielä buukattu enkä siis tiedä tarkkoja päivämääriä. Kun aattelin tosiaan ottaa sen Goudan vain Kilin reissun ajaksi, muulle ajalle pitäisi käydä vakuutus joka mulla jo onkin. Pakkausjuttuja pitäisi vielä vähän testailla, huomenna olisi kyllä aikaa esimerkiksi siihen tehtävään. Tänään järjestelin vaatekaappia ja kaipa tuolta jotain matkavaatetusta löytyy. Ei tartte siis lähtee ostelemaan enää mitään sen kummempaa (paitsi aiemmin listatut jutut, joita en ole vielä hommannut).

Itse asiassa, viime aikoina en ole ajatellut reissua niin paljon kuin aikaisemmin. Johtunee siitä, että lähes kaikki tarvittava on jo kasassa ja asiat muutenkin aikalailla OK. Ei tartte murehtia enää varustehankinnoista tms. Näin ollen asiat ei pyöri ajatuksissakaan niin paljoa. Luultavasti nyt hiljalleen alkaa taas todellisuus iskeä, kun laskeskelee päiviä - aivan PÄIVIÄ, ei puhutakaan enää kuukausista ja kovin monesta viikosta!

Tulipa muuten juuri mieleen, että pitäisi muistaa hakea malarialääkitys (resepti siis on jo) ja muistaa aloittaa kuuri noin viikkoa ennen reissua. Voisikin kaivella sen reseptin tuolta papereiden seasta, niin voisin jopa muistaa hoitaa asian.

Mitäpä muuta elämään: Eilettäin oli työporukan pikkujoulut ja käväistiin syömässä sekä yökerhoilemassa. Viime viikolla treffattiin parin ala-asteluokkakaverin kanssa. Toisen kanssa en siis ole ollut tekemisissä sitten kuudennen luokan, joten oli ihan hauska jutella ja muistella. Viime viikolla käväisin myös pari kertaa jumpassa, pyöräilin ja tein pienen kävelylenkin. Sen ihmeempään ei ole lähiaikoina tapahtunut.

TJ 31 päivää!

Tässähän voi jo melkein rueta tekemään lähtölaskentaa! 31 kokonaista päivää siis reissun alkuun. 30 päivää jos otetaan huomioon, että lähden kotoa Helsinkiin päin 1.tammikuuta. Herttilei sentään, johan tässä alkaa jännittää, kun miettii miten vähän aikaa on enää jäljellä! Huomenna ajattelin käydä läpi vaatekaappia ja katsastaa hiukan, mitä voisi ottaa mukaan. Lähinnä pitäisi etsiskellä sopivia kesävaatteita, jotka kävisivät työpaikalle sekä tietysti lomailun ajalle. Työpaikalla pitäisi olla olkapäät peittävä paita ja polvet peittävät housut/hame. En muista mimmosia vaatteita mulla tuolla kaapissa onkaan, se on niin sekaisin =D

Tämän päivän liikuntasaldona pyöräilyä (noin 5km) ja Step-jumppa. Eilen tein kotona vähän lihaskuntoa. Nyt on kyllä jalat aika väsyneen oloiset ja lisäksi väsyttää muutenkin. Kello tulee puol 10 ja mua väsyttää, weird.

Mutta...31 päivää ja sitten mää sanon, että "kwa heri" - eli...

Jännitystä ilmassa ja vatsassa!

Kääks, tänään on ollut taas jonkin verran perhosia vatsassa! Yksi kuukausi on taas kulunut ja enää kaksi kuukautta lähtöön, ou mai kaad! Niin ne viikot vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin jälleen kerran. Ei pidä antaa ajatuksille valtaa - muuten oon ihan pissit housussa koko ajan! Toisinaan vaan sortuu ajattelemaan matkajuttuja ja sitten iskee "paniikki": "miten mä pärjään yksinäni? meneekö kaikki hyvin? saanko seuraa reissuille? lentojen vaihdot, apua!"

Jokusen viikon päästä pitäisi sitten buukata Kilin reissu, koska tammi-helmikuu on huippusesonkiaikaa ja vuorella on tunkua. Pitää siis varata reissu jo ajoissa, noin kuukautta ennen ajankohtaa. Aika hyvin mulla on nyt kamppeet kasassa. Muutamia pikkuostoksia vielä tekemättä, mutta ei mitään suurempaa. Oon lähössä huomenna Kuopioon ja jos porukoilla on intoa ostaa mulle jotain etukäteissynttärilahjaksi, niin esim. kunnon pipo olisi poikaa! Ei sillä, että niitten mitään tartteis ostaa, mutta JOS haluavat. Ja onhan ne aina synttärinä muistanut jotenkin, ehkä useimmiten rahalla.

Marraskuuta siis elellään, huh huijaa!

Lokakuu pärähti käyntiin!

Se olisi nyt 3 kuukautta (ja muutama tunti siihen päälle) lähtöhetkeen! Niin ne viikot ja kuukaudet vaan etenee, ihan huomaamatta. Kolmen kuukauden päästä tähän aikaan olen toivottavasti nukkumassa, mutta jos en ole, niin luultavasti maha on ainakin tupaten täynnä perhosia, jotka nipistelee ja kutittelee. Apua, mulla rupee jo nyt tuntumaan mahassa, kun ajattelen tuota hetkeä =D Saatikka sitten, kun pitää lentokentälle lähteä ja yrittää selviytyä oikealle lennolle ja koneeseen asti ilman sydänkohtausta =D Niin ja jos olisi taipumusta hyperventilaatiokohtaukseen, niin luultavasti semmoisenkin saisin, hehe.

Tänään hyötypyöräilin töihin ja takaisin, sekä tietysti itse työpaikalla tuli hyötykäveltyä noin 8,5 tunnin verran. Huomenna voisinkin yrittää muistaa ottaa askelmittarin mukaan. Luultavasti tiedossa on rankka päivä (14-23), joten askeleita tulee varmaan kiitettävästi!

Matkasuunnitelmat julki!

Tänään kerroin suunnitelmistani ystäville ja tutuille. Paljon sain kannustuksia ja muutamia kateellisia huokaisuja, heh. Äitillekin kerroin, että lentoliput on nyt ostettu. Kuulemma ihailee rohkeuttani ja kannustaa minua kyllä, mutta on myös huolissaan. Voi voi äiti-parka. Toinen pikkusiskokin kommentoi ensin matkaa kauhuissaan, heh.
 

Noh, ehkäpä tuosta reissusta vielä ehtii puhua kaikkien kanssa tarkemmin ja näin ollen lieventää myös tuota huolestuneisuutta. Kyllähän mä ymmärrän, että saattaa huolestuttaa, mutta eiköhän mieli siitä muutu ja varmana myös kannustavat minua =)  Avopuolisko ei ole juuri reissuani kommentoinut mihinkään suuntaan. Kai se vaan ajattelee, että jos haluan mennä, niin menen. Eiköhän se mua täällä Suomessa odottele ;)  Taitaa silläkin olla enempi semmonen huolestunut olo, veikkaisin. Ei kai se tykkää, että yksin lähden.


Kyllä tää tästä! Nyt on helpompi rueta pohtimaan esimerkiksi mitä tartten matkalle mukaan, kun tiiän että oikeasti olen lähdössä.

Ja siitäpä se ajatus sitten lähti...

En tiedä mistä aloittaa!

Olen suunnitellut, haaveillut, pohtinut, suunnitellut, jahkaillut, haaveillut, suunnitellut vähän lisää jne. jo parin vuoden ajan. Ai, että minkä vuoksi? Nooo, Tansanian reissun vuoksi! Hitsi vieköön, kun on pää ollu jo ihan jumissa asian suhteen. Niin paljon olen reissua mietiskellyt, vertaillut hintoja, pohtinut lähtöä ja ajankohtaa ylipäänsä, että melkein rupes jo "ressaamaan" =) Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että hitto vieköön, mä todella toteutan reissun!!! Uskomatonta! 

Kaikkihan lähti siitä, että olin Keniassa vuonna 2006. Kävin "epäonnistuneella" safarilla ja pienellä vaelluksella Kilimanjarolla. Nooh, tuli tunne, että haluan yrittää joskus Kilin huiputusta ja käydä myös safarilla, joka on kaikkea muuta kuin jo koettu. Ja siitäpä se ajatus ja unelmointi sitten lähti. Safarin ja Kilin lisäksi tuumailin, että pieni mukava rantaloma tekisi poikaa, joten näin ollen myös sellaiseen tulisi varata aikaa.


Ja hupsista keikkaa, nyt ois lentoliput "taskussa" ja reissun ajankohta määritelty: 1.1.2010 - 8.2.2010.

Kyseessä siis noin 5 viikon reissu, jonka aikana pyrin toteuttamaan nuo kaikki edellämainitut seikat sekä lisäksi luultavasti teen pari viikkoa vapaaehtoistyötä. Toisin sanoen aikataulu tulee olemaan luultavasti kutakuinkin tällainen:

• 1-3.1. orientoitumista
• 4-17.1. vapaaehtoistyötä
• 18-24.1. Kilimanjaron valloitusyritys
• 25.1-7.2. oleilua; safari+rantaloma

Siis apua, mä oon nyt ihan paniikissa ja täpinöissäni. Toisaalta en todellakaan juuri nyt usko, että mä menin ja ostin ne lennot! Oonko ihan hullu, häh?!! En tiedä uskallanko kertoa porukoille. Äitiä jo vähän säikyttelin yks päivä puhelimessa ja se oli jo ihan kauhuissaan. Huh, nyt ei kykene enää ajattelemaankaan. Pitää koittaa rauhoittua...

Päivä 76: Paluu Nairobiin

Nyt ollaan takaisin Nairobissa :) Kotimatka sujui kohtuullisen hyvin. Aamulla/aamupäivällä mulla oli tosin koko ajan semmonen oksetusolo ja ajattelin, että kiva matka tulossa, kun ei tiiä millon laatta lentää. Onneksi olo kuitenkin helpottui!

Tansaniassa satoi koko edellisen yön ja sade jatkui päivään asti. Tästä johtuen paikoitellen tiet oikein tulvi vettä ja yhdessä vaiheessa olikin aika jännät paikat! Tietä ei käytännössä ollut lainkaan, vesi oli huuhtonut alueen ihan muta/vesilöllöksi. Poikettiin sitten ajamaan "pellolle", jotta voitais kiertää kyseinen paikka, mutta...mitä tulee vastaan?!! Valtava, hurjasti virtaava joki, ~20 metriä leveä, jonka keskellä rekka tönöttämässä - jumissa siis! Ei muuta kuin kädet rukoiluasentoon ja jokea ylittämään. Onneksi päästiin ylitse, virta ei vienyt eikä juututtu kiinni! Matkaa jatkettiin, mutta taakse jäi monta rekkaa jonottelemaan - eivät päässeet nimittäin tien eikä joen yli.

Rajalta päästiin sujuvasti. Kiva olla täällä asunnolla taas. Nyt on sit enää 14 kokonaista päivää jäljellä, sit lähtee lento, jihaa! Tahtoo jo kotiin.

Päivä 51: Kaaos Matharessa

Tässähän alkaa muuttua hiljalleen aika mielenkiintoiseksi tämä ilta. Tuossa jokin aika sitten alkoi kuulua auton varashälyttimen kuuloinen ääni tosi kovaa ulkoa. Noo, ajateltiin että ei siinä mitään ihmeellistä ole, noita hälyttimiä kuulee jatkuvasti. Mentiin parvekkeelle katsomaan, että näkyiskö se huutava auto, kun vaikutti tulevan niin läheltä se ääni. Eipä näkyny ei, mutta sittenpä tajuttiin, että pari vartijaa katseli muuria päin, kokeili pampuilla sähköaitaa muurin päällä jne. Kohta takapihalla oli myös pari poliisia! Liekö se hälytys tuli sitten siitä aidasta? Pääsiköhän siitä joku kiipeämään yli?

Telkkarista tuli justiinsa swahilin kieliset uutiset ja mitäpä muuta sieltä tulee kuin taas jotain tappelukuvaa. Ihmiset ajoi toisiaan takaa ja huitoivat kepeillä, näyttivät huitovan välillä ohimeneviä matatuja/autoja mikäli oikein näin. Ja arvata saattaa, mitä luki kuvatekstissä: Mathare! Sitten tulikin jo kuvaa slummialueelta, jossa valtava tulipalo ja hökkelit palamassa! Että joo, semmosta tänään Matharessa. Kivakiva...Pitää katsoa myöhemmin englanninkieliset uutiset jos ymmärtäis paremmin mitä on tapahtunut.

Okei, nyt tiedän enemmän. Taistelu oli kahden heimon välinen juttu, yksi haavoittunut, parikymmentä kotia tuhottu. Eikä ne niitä autoja huitonut. Joka tapauksessa kylläpä on ihanaa lähteä sinne suuntaan huomenna. Menin typeryyksissäni kertomaan jutun Teemulle ja nyt sekin hätäilee. Pitää varmaan aamulla soittaa Phanicelle ja kysellä tilanteesta.

Päivä 19: matatukyyti :(

Päivä ei alkanut mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla, oli nimittäin aikan kamala matatukyyti aamulla. Oltiin Tiinan kanssa ainoat matkustajat, kaikki muut jäivät pois kyydistä jos hyvin aikaisessa vaiheessa. Kuski ja apupoika naureskelivat keskenään jotain. Noh, sitten yhtäkkiä matatu kääntyi johonkin pikkukujalle pois tutulta reitiltä! Alkoi pikkusen sydän hakkaamaan, että mihin ne meitä vie ja täytyy myöntää, että kaikenlaista kävi mielessä! Kuka meitä jossain slummin sivukujalla auttaisi? Kysyin apupojalta, että minne ootte menossa. Se vaan viittoi eteenpäin, että tonne. Katseltiin toisiamme Tiinan kanssa: pitäiskö sanoa, että päästäkää meidät pois? Ei sekään oikein houkutellut - jäädä nyt 'keskelle ei mitään' töröttämään. Jonkin ajan kuluttua pikkutie loppui ja tultiin isommalle tielle, joka ei kuitenkaan näyttänyt sekään tutulta..kaiken lisäksi apupoika otti matatun numeron pois ikkunasta ihankuin kyyti ois muuttunu joksikin hupiajeluksi. Hiljalleen maisemat alkoivat näyttää tutuilta ja oltiinkin oikealla tiellä! Siinä vaiheessa pääsi kyllä suuri helpotuksen huokaus. Ne hiton tyypit oli vaan päättäny oikaista...

Päivä koululla meni normaaliin tapaan mitä nyt Juniori oksensi omaan juomakuppiinsa, joi siitä vielä, oksensi lisää, kävi heittämässä yrjöt myös pihalle ja sen semmosta. Kuvia räpsittiin luokista ja ulkoa harjoitteluraporttia (esteettömyyskartoitusta) varten. John oli mallina pyörätuolinsa kanssa ja tykkäs kun otettiin kuvia :) Vekkuli kaveri.