Tänään kerroin suunnitelmistani ystäville ja tutuille. Paljon sain kannustuksia ja muutamia kateellisia huokaisuja, heh. Äitillekin kerroin, että lentoliput on nyt ostettu. Kuulemma ihailee rohkeuttani ja kannustaa minua kyllä, mutta on myös huolissaan. Voi voi äiti-parka. Toinen pikkusiskokin kommentoi ensin matkaa kauhuissaan, heh.
Noh, ehkäpä tuosta reissusta vielä ehtii puhua kaikkien kanssa tarkemmin ja näin ollen lieventää myös tuota huolestuneisuutta. Kyllähän mä ymmärrän, että saattaa huolestuttaa, mutta eiköhän mieli siitä muutu ja varmana myös kannustavat minua =) Avopuolisko ei ole juuri reissuani kommentoinut mihinkään suuntaan. Kai se vaan ajattelee, että jos haluan mennä, niin menen. Eiköhän se mua täällä Suomessa odottele ;) Taitaa silläkin olla enempi semmonen huolestunut olo, veikkaisin. Ei kai se tykkää, että yksin lähden.
Kyllä tää tästä! Nyt on helpompi rueta pohtimaan esimerkiksi mitä tartten matkalle mukaan, kun tiiän että oikeasti olen lähdössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti