Tervetuloa matkailublogiini
!

Tarkoituksenani on kirjoitella tänne erilaisia matkasuunnitelmia ja tietysti päiväkirjamerkintöjä itse reissunpäältä.

Tavoitteenani ei ole kirjoittaa erityisen hienoin sanakääntein. Kunhan sepustelen perusjuttuja sen kummempia runoilematta! Kirjoituksia yritän elävöittää myös mahdollisimman paljon kuvilla, koska matkakuvat ovat itselleni jonkinmoinen pakkomielle ja ainakin itse tykkään katsella kuvia melkein enemmän kuin lukea kirjoituksia :) Makunsa toki kullakin!

Blogin sisältö-sivulta voit nopsasti katsoa, mitä kaikkea täältä blogista jo löytyy :) Voit myös hypätä suoraan tietyn reissun blogijuttuihin klikkaamalla reissun nimeä tai käyttämällä tunnisteita.



torstai 30. marraskuuta 2006

Päivä 76: Paluu Nairobiin

Nyt ollaan takaisin Nairobissa :) Kotimatka sujui kohtuullisen hyvin. Aamulla/aamupäivällä mulla oli tosin koko ajan semmonen oksetusolo ja ajattelin, että kiva matka tulossa, kun ei tiiä millon laatta lentää. Onneksi olo kuitenkin helpottui!

Tansaniassa satoi koko edellisen yön ja sade jatkui päivään asti. Tästä johtuen paikoitellen tiet oikein tulvi vettä ja yhdessä vaiheessa olikin aika jännät paikat! Tietä ei käytännössä ollut lainkaan, vesi oli huuhtonut alueen ihan muta/vesilöllöksi. Poikettiin sitten ajamaan "pellolle", jotta voitais kiertää kyseinen paikka, mutta...mitä tulee vastaan?!! Valtava, hurjasti virtaava joki, ~20 metriä leveä, jonka keskellä rekka tönöttämässä - jumissa siis! Ei muuta kuin kädet rukoiluasentoon ja jokea ylittämään. Onneksi päästiin ylitse, virta ei vienyt eikä juututtu kiinni! Matkaa jatkettiin, mutta taakse jäi monta rekkaa jonottelemaan - eivät päässeet nimittäin tien eikä joen yli.

Rajalta päästiin sujuvasti. Kiva olla täällä asunnolla taas. Nyt on sit enää 14 kokonaista päivää jäljellä, sit lähtee lento, jihaa! Tahtoo jo kotiin.

keskiviikko 29. marraskuuta 2006

Päivä 75: Mandara-Marangu-Springlandshotel

Tänään heräiltiin 7 aikaan aamulla. Aamupalaa syötiin kaheksalta, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään hieman vielä ylöspäin katselemaan hiukan erilaisia maisemia. Harmi, että ei nähty kuitenkaan vuoren huippua, koska se oli pilvien peitossa. Mutta oli mukava aamulenkki ~1,5h. Käppäilyn jälkeen piti koittaa syödä lounasta - ei kyllä ollut vielä nälkä ja muutenkin on vähä semmonen olo, että ei tee mieli syödä, vaikka ois nälkäkin. Lounaan jälkeen alkoi paluumatka sateisen metsän halki. Alaspäin käveltiin nopeammin kuin ylöspäin, mutta alastulo oli rankkaa! Varsinkin kun on näin hyvässä kunnossa kuin minä ;) buah!



Oli ihan onnistunut reissu vaikka toisaalta onkin hiukan typerä olo, kun muu porukka lähti jatkamaan ylöspäin huippua kohti ja me lähdettiin alas. Äsken tuli myös porukkaa huipulta, byääh. No, mutta parempi kuin ei mitään. Ehkä sit joskus tulevaisuudessa voin mennä huipulle asti jollain toisella vuorella? Ei meillä ois aika nyt riittänyt huipulle menemiseen, myöskään varusteita ei ollut, joten kalliiks ois tullu kaiken vuokraaminen + siihen vielä muut maksut päälle. Tämä lyhytkin reissu oli aika tyyris...

Nyt ollaan siis hotellilla, huomisaamuna lähdetään kohti Nairobia (noin klo 6). Ihana päästä asunnolle takaisin :)


tiistai 28. marraskuuta 2006

Päivä 74: Moshi-Kilimanjaro: Mandara

Hengissä ollaan ja reissu mennyt aika mukavasti, vaikkakin aamulla oli taas hieman ongelmia. Makuupussien piti kuulua hintaan, mutta hotellilla alkoivat pyytää meiltä rahaa 30$/pussi. Ihan "pikkusen" meinas hermot mennä, koska luultiin kaiken olevan OK. Siinä sit taisteltiin asiasta, soitettiin Savukalle ja nyt ei tartte maksaa makkareita. Meillähän oli myös kirjallisena Savukan sopimus, missä luki, että makkarit kuuluu hintaan. Olo oli taas semmonen, että en lähe mihinkään vaeltamaan vaan takas Nairobiin justiinsa!

Propleemia meinas tulla myös ton luottokortin kanssa. Moshissa mentiin forex-toimistoon ja siellä sit sanottiin, että nyt ei voi nostaa rahaa. Argh. Eikun vaan toiseen pankkiin ja koko bussi oottelee meitä. Onneksi sieltä onnistuttiin saamaan rahaa, joten nyt ei olla aivan persaukisia.

Okei, sitten asiaan. Nyt ollaan siis Mandara Hut:ssa Kilimanjarolla. Ajeltiin Marangu-portille (1870m) bussilla. Marangulta lähdettiin sitten vaeltamaan kohti meidän päämäärää, joka on kyllä ihan naurettava, kun vertaa, että muut menee huipulle :D Noh, mut ihan ok reissu oli kuitenkin. Tää Mandara on noin 2700m korkeudella ja sademetsäaluetta jos pitää jotenkin kuvailla. Käveltiin tänne noin 9km, matkaan meni aikaa 3-3,5h. Ei tää nyt ihan vuorelta vaikuta, kun metsää on joka puolella ja sademetsän kautta tännekin tultiin. Mutta kaunista maisemaa metsässä oli :D Ei vaan tunnu siltä, että ois jossain vuorella :D

Sademetsässä sataa ;)
 Huippu! Kuvattu bussimatkalta
 Huippuhyvät varusteet, huom. kengät, joihin tungettiin muovipussit


 Reikävessa
 Ameriikan mies Jude oli seuranamme kävellessä, mukava kaveri. Menee tietysti huipulle, joten huomenna sanotaan hyvästit kuten myös turkkilaiselle tytölle, joka nukkuu samassa majassa meidän kanssa.

Meidän hut
 Ameriikan mies ja turkkilainen tyttö

maanantai 27. marraskuuta 2006

Päivä 73: Nairobi-Moshi

No niin täällä ollaan Springlands-hotellissa Tansaniassa, kaupunkina Moshi. Hengissä selvittiin kohtuullisen pitkästä ajomatkasta, joka meni yllättävän leppoisasti. Kiitos tästä kuuluu pitkälti parille hemmolle, jotka istuivat meidän kanssa bussin takapenkillä. Rupateltiin heijän kanssaan vaikka sun mistä: järkytettiin kertomalla Suomen kylmästä talvesta, avantouinnista, saunasta, siitä ettei käydä kirkossa :D , että Suomessa on saman verran asukkaita kuin Nairobissa jne. Oikein mukavia kavereita ja ilman toista ei edes oltais täällä Moshissa nyt. Ongelmitta ei nimittäin tänne päästy. Oltiin varauduttu, että viisumi maksaa 25 dollaria/hlö, koska Savukalta sanottiin niin. No, se olikin 50$ ja eihän meillä ollut semmosia summia käteistä. Toinen näistä hemmoista maksoi puuttuvan summan, että päästiin rajan yli. Voi hävetys :/ Mutta onneksi hän kuitenkin auttoi meitä ja pelasti pulasta! Kiitos Joshualle!

Joshua ja Siaji
Bussimme


Tavattiin tossa muuten meidän opas, joka lähtee huomenna meidän kanssa vuorelle. Mukaan lähtee myös kokki ja pari porteria, jotka vissiin kantaa tavaroita (meidänkin?). Toivottavasti kaikki menee hyvin eikä tuu mitään ongelmia. Tuntuu, että näitä vastoinkäymisiä alkaa olla jo tarpeeksi takana. Meille sanottiin myös, että pärjättäis täällä luottokortilla, mutta eipä vaan käy kortti täällä eikä meillä ole rahaa. Joten eipä sit päästy syömään bussimatkan jälkeen, kiva olla päivä syömättä. Noh, on yksi leipäpussi ja hiukan juotavaa. Tiina jätti omat eväänsä bussiin, kun jouduttiin vaihtamaan bussia Arushassa. Huomenna ennen vuorelle menoa käydään pankissa ja kaupassa, joten toiv. hätä ei ole tämän näköinen.

lauantai 25. marraskuuta 2006

Päivä 71: Sarit Center, shopping

Päivä meni aika mukavasti, nukuttiin/pötköteltiin pitkään ja kello oli jotain 12, kun lopulta nousin ylös. Päätettiin sitten lähtee käymään kävellen Sarit Centerissä (länsimainen ostoskeskus Westlandissa). Pari kilometriä oli matkaa ja löydettiin onneksi perille, vaikka ei ihan tarkkaan tiedetty missä se on. Matkalla muutamat ukot yritti kaupustella koiranpentuja, joita pitivät sylissään. Jollain oli myös pupuja pahvilaatikossa ja kädessä. Voi eläinpolot :(

Sarit Center olikin iso paikka. Oliskohan ollu 4 kerrosta: ruokapaikkoja, kirja/vaate/kenkä/lamppu yms. kauppoja. Ihania vaatteita, mutta kalliita :/ Ei raaskinu ostaa, mutta löysin kuitenkin jotain muuta mukavaa nimittäin kauniin lampun ja T:lle kengät. Toivottavasti ovat sopivan kokoiset!

Paljon olis ollu ihania juttuja mitä ostaa, mutta alkaa tila laukussa käydä oikeesti vähiin! Ollaankin tässä taas illalla kauhisteltu tuota tavaramäärää ja laukun painoa. Kamala ajatella sitäkin, että mitä jos laukku häviäisikin jonnekin matkanvarrelle! Meidän tuurilla varmaan jotain semmosta käy...No ei, ei pitäis manata.

Enää huominen ja sit Tansaniaan.

perjantai 24. marraskuuta 2006

Päivä 70: Safari experience (eilinen)

Okei, mistähän sitä alottais?! Eilen oli ehkä surkein päivä täällä olon aikana. Safari meni niin pieleen kuin voi vain mennä :/ Matka alkoi 10 minuutin ajamisen jälkeen siten, että auto pysähtyi ison tien varteen. Kuski lähti kanisterin kanssa hakemaan bensaa ja me jäätiin keskenämme töröttämään autoon. Satoi paljon vettä ja meillä ei ollut autossa valoja päällä. Tiellä ajetaan lujasti ja takaa tulleet autot ei varmaan edes nähneet meitä sieltä sateen ja sumun keskeltä. Pelotti, että joku ajaa meidän päälle vauhdilla. No, niin ei kuitenkaan käynyt, mutta poliisisetä tuli käymään juttusilla haulikkonsa(?) kanssa. Avattiin varovasti ikkunaa ja poliisi alkoi tivata meiltä, miksi olemme pysähtyneet siihen. Sanottiin, että auto sammui ja kuski häippäsi. Poliisi vaan sanoo, että teimme suuren virheen...joo, nähtiinhän me se: edessämme oli suuri kyltti, jossa luki englanniksi, että älä missään nimessä pysähdy tähän! Onneksi poliisi osoittautui lopulta ihan mukavasti, mutta vähän tuo tilanne sai sydämen tykyttämään.

Reilu pari tuntia ajeltiin kohtuullista tietä Namangaan, josta sitten poikettiin tielle, joka veisi Amboseliin. Voi kauheeta sitä menoa taas, kuski vaan kaasuttaa ja me puristetaan penkkejä rystyset valkosina. Muutaman kerran pyydettiin kuskia hiljentämään. Juu, hiljensi ehkä minuutiksi ja sitten taas kaasujalka vähän alkoi lipsumaan. Puistoon päästiin. Nähtiin kyllä joitain eläimiä mm. antilooppeja, gnu:ita, buffaloita, strutseja, villisikoja, hyeenoja, norsuja ja virtahepoja vilaukselta.
 Seeproja ja kirahvi nähtiin matkalla puistoalueelle. Valitettavasti leijonat jäi näkemättä. Ei tämäkään nyt niin kamalaa, mutta puistossa ollessa alkoi tapahtua: kamala kaatosade pukkasi päälle, tiet rupesi tulvimaan ja kuski jatkoi ralliaan. Ja kappas, mudassa kiinni!!! Siinä sitten kuski yritti soittaa vissiin apua radiopuhelimella, mutta ei sitä tainnut kukaan kuulla, koska puhelin vain rätisi aivan kuin jossain kauhuleffakohtauksessa! 30-60min päästä päästiin mudasta irti, kun kuski sai lapioitua auton renkaiden alle jotain pikkukiviä tms.


 Eipä kestänyt helpotus kauaa. Ajettiin hullua mutavellirallia ja ulos puiston portista. Sade jo hieman hellitti, mutta tie oli järkyttävässä kunnossa. Kuski painaa kaasua. Auto lähtee heittelehtimään mudassa, kuski yrittää korjata, mutta ei...ojassa ollaan auton etuosa edellä ja hieman kallellaan. Alkoi olla vitsit vähissä ja kaikki päivän tapahtumat purkautui itkuna. Ei näin voi käydä yhden päivän aikana! Siitä ei sitten omin neuvoin päästy poiskaan, sanoi kuski. Odotettiin siis apua ja toinen paku veti meidät jonkin ajan kuluttua siitä irti. Ei ois huvittanut enää nousta auton kyytiin, mutta pakkohan se oli.
Seuraavat tunnit oli ahdistavia, järkytti se kuskin hurjastelu sen verran, että pelotti olla kyydissä. Joskus 7 aikaan oltiin Nairobissa ja helpottuneina hengissä. Vasta tänään on alkanut olo vähän parantua, eilen olin peruuttamassa Kilimanjaron retkeä safarireissun takia (Kilimanjarolle mentäessä pitää istua pikkubussin kyydissä joku 5 tuntia nimittäin). Ollaan nyt kuitenkin menossa sinne. Toivon todella, että siitä reissusta jää hyvät muistot. Enkä mä sitä retkeä muuten pelkää, mutta nuo tiet ja kaahailu...Kyllä mä täältä haluan hengissä Suomeen.

keskiviikko 22. marraskuuta 2006

Päivä 68: tunteita ja safarijännitystä

Tunteiden myllerrys jatkuu...Eilen illalla oli aika ikävä olo ja tietysti vielä hieman provosoin itteäni kuuntelemalla kaikkia lällybiisejä. No tietäähän sen mitä siitä seurasi. Tänään myös ollu välillä semmonen olo, että pitää purra huulta. Ei tää nyt sinällään mikään yllätys ole, mutta jotenkin tää ikävä alkoi ihan omituisella tavalla yhtäkkiä. Aiemmin ei edes ollut mitenkään ikävä, mutta sitten pam!

Huomenna onki safaripäivä ja lähtö aamulla noin 6.30. Illalla ois tarkoitus palailla 20-20.30 paikkeilla. Toivottavasti ei sada kaatamalla niin kuin tänään, että eläimet liikkuis enemmän eikä lymyile vaan puskissa. Niih ja ei oo kiva jos auto juuttuu johonkin mutalöllöön ja jäädään yöksi savannille, hehe. Siitä reissusta enemmän huomenna.

tiistai 21. marraskuuta 2006

Päivä 67: leffapäivä, löhöilta

Tänään oli mukava päivä. Iltapäivällä lähdettiin Masaai Marketille. Ei mun pitänyt enää ostaa mitään, mutta matkaan lähti kuitenkin koristekulhot itselle ja porukoille, korviksia...Marketilta suunnattiin keskustaan ja elokuviin. Leffa oli Ashton Kutcherin ja Kevin Costnerin tähdittämä The Guardian - oli hyvä :) Sopivasti sekoitettu draamaa, jännitystä, komediaa ja hippunen romantiikkaa. Jäi hyvä mieli leffasta, vaikka olikin vähän surullinen loppu.

Elokuvan jälkeen kello oli vaille 5 ja suunnattiin kaupan kautta asunnolle. Ruokana tänään nuudeleita ja lämpimiä voileipiä. Sit oon mussuttanut tommosta suklaalevitettä, jota ostin tänään. OOPS! Secreto De Amor-ohjelmaa katseltiin äskön - aivan loistava saippuasarja dupattuna enkuksi =D

Ainiin tänään törmättiin taas yhteen tyyppiin, joka pyydystää ihmisiä kaduilta safaritoimistoihin (ns. tout).Se on ahdistellut meitä ihan hiton monta kertaa ja alkaa ärsyttää, kun se aina ilmestyy jostain ja alkaa tyrkyttää jotain. Noh, tänään se sitten ohi mennessään huudahti meille, että "How was Amboseli?". Siis että mitä??! Mistä se voi ylipäänsä tietää meidän Amboselin matkasta? Sen kautta ei nimittäin sitä varattu ja sen kanssa puhuttiin vain Nairobin NP:stä aikoinaan. Onko se hitto kytänny meitä ja käyny sit kyselemässä toimistosta vai mitä Ihan outo tyyppi ja rasittavan itsepäinen. Ei anna millään periksi, vaikka sanoo, että ei kiitos. Argh!

sunnuntai 19. marraskuuta 2006

Päivä 65: Synttärit!

Sedän perheelle syntyi viime yönä poikavauva, iskä laittoi aamupäivällä viestiä. Meillä on sitten uuden serkun kanssa sama syntymäpäivä, 22 vuotta vaan välissä :)

J, M ja lapset kävivät päivällä synttärikahvilla :) Toivat myös kortin ja suklaata, jee! Viestejä olen saanut kavereilta ja kotoa - kiitoksia kaikille! Ja kiitos äidille rahasta, tulee tarpeeseen :)

Klo 21.30: Uutisissa tuli juttua äsken Suomesta. Näytettiin kuvaa Helsingistä, puhuttiin teknologiasta ja sanottiin, että "Finland has cleanest water in the world". Go Suomi Go! heh.

Kirjoittelin tuossa äsken kirjeen mummille ja ukille sekä kortin vauvaserkulle. Kivasti mennyt ilta kämpillä, kun on ollu jotain pientä puuhailtavaa.

lauantai 18. marraskuuta 2006

Päivä 64

Eilen kierreltiin keskustassa safaripaikkoja (matkatoimistoja) ja kävikin niin, että innostuttiin Amboselin national park:sta Nairobin NP:n sijaan. Tänään sit käytiin buukkaamassa safari (1pvä) Amboseliin, lähtö ensi torstaina. Kiva kiva :)

Ikävämpää asiaa...Jos suoraan puhutaan, eilen alkoi p***atauti eikä helpota vielä tänäänkään. Toivottavasti ei oo mikään isompi pöpö. Muutenkin oon jotenkin aika rikki. Eilen illalla tuntui, että pää hajoo, niskat ja hartiat ihan kipeenä, välillä tuntuu oksettavan, tänään meinas rueta koskemaan päähän ja keskustassa kävely huippasi - johtuu varmaan siitä, että en oo paljoa syöny, kun mikään ei pysy sisällä. No, jospa tää tästä menis ohi...

Aika tuntuu menevän nyt hitaammin kuin ennen. Sinänsä omituista, koska nyt ollaan kuitenkin jo reippaasti "voiton puolella". Nyt tulee ehkä enemmän ajateltua kotiinpaluuta, kun siihen ei ole aikaa enää niin paljoa.

torstai 16. marraskuuta 2006

Päivä 62: Kotiinpaluu

Nairobiin palaaminen ei mennyt ihan putkeen. Bussilippua ei voinut varata etukäteen joten piti mennä sitten heti huoneen luovutuksen jälkeen klo 10 nököttämään Easy Coachin toimistolle/laiturille. Sanoivat, että klo 11.30 bussissa on yksi vapaa paikka. Jos joku jää Nakurussa pois, niin sit voi vapautua lisää. Odoteltiin pari tuntia (bussi myöhässä) ja meille sanottiin, että kaksi paikkaa löytyy. Odoteltiin, että matkustajat pitävät taukonsa ja mentiin bussiin - yksi paikka vapaana! Ja eiku lisää odottelua...seuraava bussi tuli yhdeltä. Tilaa oli, mutta odoteltiin vielä vähän lisää, että taukohetki oli pidetty. Puol 2 aikaan päästiin lähtemään, hermot oli vähän kireellä odottelusta.

Eiku vaan taas penkista kiinni ja "rukouksia", että hengissä selvitään. Kuski oli ihan hullu eikä asiaa auttanut se, että tienpenkalla oli mm. yksi iso rekka kyljellään - tuntui siltä, että kohta ollaan mekin penkassa. Voit lukija hyvä yrittää kuvitella bussin ajamassa 80km/h hurjalla mökkitiellä, semmoista se oli. Onneksi alun jälkeen tie parani eikä enää tartennu pelätä kuin lähinnä ohituksia...

Mikä oli tällä kertaa matkassa mukavaa? Se, että bongattiin seeproja, pyllypaviaaneja, impaloita/antilooppeja ja villisikoja! Pieni seepralauma ylitti tien bussimme edestä ja kuski vain tööttäili "pois alta!". Melkein tuli seepramuhennosta. Ja ne paviaanit vaan istuskeli tien laidalla. T näki yhden, joka oli kuulemma mussuttanut banaania :D

keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Päivä 61: Hyrax Hill, prehistoric site

 Maistuvan aamiaisen jälkeen hypättiin taksiin ja ajettiin Hyrax Hill:n prehistoric site-nimiseen paikkaan. Kiipesimme kukkulalle katselemaan maisemia ja töllisteltiin hetki pienessä museossa, jonka oletin olevan jotain vähän muuta. No, ehkä en ole vain museoihmisiä, heh. Pari pääkalloa, vanhoja heimolaisten aseita, koruja, vaatetusta ja esineitä. Olisi ehkä pitänyt perehtyä paikan historiaan aiemmin, niin ois saanu jotain irti.









Hotellilla syötiin päivällistä hintaan 500Ksh (5€) ja ruokaa oli runsaasti. Seisova pöytä lämmintä ruokaa ja kaikenlaista jälkkäriä: tuoreita hedelmiä, kakkuja, piirakkaa...NAM! Ois vaan pitäny jättää jälkkäreille tilaa, tuli ahdettua pääruokia liikaa.

tiistai 14. marraskuuta 2006

Päivä 60: Nakurun reissu alkaa, Menengai Crater

Lähdettiin matkaan kymmenen jälkeen. Sammy-taksikuski heitti meidät Easy Coachin laiturille, josta bussi lähti. Ennen bussiin pääsyä kaikki matkustajat ja tavarat tutkittiin metallinpaljastimella tms. Ei onneksi piipannut hälyttävästi meidän kohdalla ;) Matka oli..noh, aika mielenkiintoinen. Kuski ajeli hirveetä kyytiä ja etenkin huonoimmilla tiepätkillä sai pelätä henkensä puolesta. Hurjan vauhdin, pomppujen yms. lisäksi piti tietysti ohitella ihan ihmeellisissä paikoissa. Kiva! Mikä sitten oli mukavaa itse matkassa? Maisemat :) Vaikkakaan ei mitään hienoja kaiken aikaa, mutta silti erilaisia. Naivasha-kyläpahasen kohdalla oli hurjimmat pomput! Takapuoli nousi penkistä ainakin puol metriä ja voi kamala sitä tärryytystä! Vaikka mullakaan ei normaalisti ole matkapahoinvointia niin siinä alko tuntua, että sisuskalut heiluu siihen malliin, että kohta nousee oksennus kurkkuun.

No mutta Nakuruun selvittiin hengissä! Kenian neljänneksi suurin kaupunki olikin aika erilainen kuin oletin. Jotenkin hirveen pieni keskusta, ulkonäöltäänkin "omituinen", kun on tottunut Nairobiin. Ihmisiä oli kyllä paljon, mutta ei ihan tungokseksi asti. Röttelökojuja oli joitakin ihan keskustan tuntumassa, paljon miehiä pyörien selässä odottaen että joku tartteisi kyytiä ja hyppäisi pehmustetulle tarakalle, vanhan näköisiä rakennuksia, katukauppiaita myyden aurinkolaseja, kenkiä, kelloja, kortteja ja kaikenlaista.
Saavuttuamme perille, käveltiin Waterbuck-hotellille. Hotelli oli pääkadun Kenyatta Avenuelta ihan kivenheiton päässä.
 Heitettiin kamat huoneeseen, istuskeltiin hetki ja päätettiin, että voitais käydä kattoo se Menengai Crater. Hotellin aulasta kysyttiin taksia ja sit semmonen heppu lähti kyyditsemään meitä sinne. Huh huh, aikamoinen tie jälleen :D En osaa edes kuvailla sitä! Eiku vaan autolla ylös vuorta väistellen valtavia monttuja tai sitten valtavia kumpareita. Ylös asti päästiin, vaikka välillä olin varma, että auto hajoaa ja matka tyssää.

Olihan se upea paikka kaikenkaikkiaan, myöskin tosin erilainen kuin oletin. Jotenkin kraaterista puhuttaessa tulee mieleen jokin valtava monttu ja kivinen/hiekkainen maisema, mutta eihän se toki sellainen ollut vaan valtava vihreä laakso hurjine seinämineen. Ei uskaltanut kovin reunalle mennä, jalat tutisi kauempanakin. Siellä sitten palloiltiin jonkin aikaa ja ihailtiin maisemia. Harmi, että oli aika hämyistä ja sateista. Ei saanut kovin selkeitä kuvia, mutta tulihan niitä jokunen räpsittyä.
Menengai Crater, one of the largest calderas of the world and the largest of Kenya, is a extinct volcano of the Central Rift Valley (it has been volcanically active until relatively recently as fresh lava flow could be observed in 1991). The crater, covering an area of 90 sq. km, is 12 km in diameter and 485 m deep and its lavas are trachytes and obsidian. At the summit of the crater (2,278 m - 7,474 ft.), which is easily accessible by car, there is a signpost dressed by Rotary Club of Nakuru showing the directions and distances to several towns in the world. As expected, from the rim of the crater, the view extending a panorama of the northern Rift Valley and a dozen hills (the Mau and Aberdares ranges, the Tugen hills, the Elgeyo-Marakwet escarpment, the Matthews range, and the Cherenganis), is majectic and offers the finest hill scenery in Kenya.

There are many versions about the origins and meaning of the name Menengai. Some say it means the "place of the dead corpses" as during the 19th century Maasai unity disintegrated into a succession of wars between various rival clans largely over cattle and grazing grounds. One of the battles took place just outside the crater and Ilaikipiak morans (warriors) were thrown in the calderas. The second meaning, "where the devils live" (or simply "the devils"), is coming from a story relating to mysterious people who once lived inside the crater :
"... the sound of the crater sometimes gives the impression of cow bells. So the early Maasai decided that people were living inside the crater. ... Yet as no other animal can kindle fire, the Maasai thought that the crater's inhabitants must be devils..."
Kraaterilta ajettiin alas väistellen lehmiä, vuohia ja aaseja jne :) Yks lauma jolkotteli pitkään meidän auton edessä tiellä, joku poika oli paimentamassa niitä. Jäätiin keskustassa pois taksista, ostettiin vähän iltapalaa hotellille ja käytiin Merica-hotellilla syömässä. Waterbuckissa sitten loppuilta rauhallisissa tunnelmissa.