Päivä 60: Nakurun reissu alkaa, Menengai Crater

Lähdettiin matkaan kymmenen jälkeen. Sammy-taksikuski heitti meidät Easy Coachin laiturille, josta bussi lähti. Ennen bussiin pääsyä kaikki matkustajat ja tavarat tutkittiin metallinpaljastimella tms. Ei onneksi piipannut hälyttävästi meidän kohdalla ;) Matka oli..noh, aika mielenkiintoinen. Kuski ajeli hirveetä kyytiä ja etenkin huonoimmilla tiepätkillä sai pelätä henkensä puolesta. Hurjan vauhdin, pomppujen yms. lisäksi piti tietysti ohitella ihan ihmeellisissä paikoissa. Kiva! Mikä sitten oli mukavaa itse matkassa? Maisemat :) Vaikkakaan ei mitään hienoja kaiken aikaa, mutta silti erilaisia. Naivasha-kyläpahasen kohdalla oli hurjimmat pomput! Takapuoli nousi penkistä ainakin puol metriä ja voi kamala sitä tärryytystä! Vaikka mullakaan ei normaalisti ole matkapahoinvointia niin siinä alko tuntua, että sisuskalut heiluu siihen malliin, että kohta nousee oksennus kurkkuun.

No mutta Nakuruun selvittiin hengissä! Kenian neljänneksi suurin kaupunki olikin aika erilainen kuin oletin. Jotenkin hirveen pieni keskusta, ulkonäöltäänkin "omituinen", kun on tottunut Nairobiin. Ihmisiä oli kyllä paljon, mutta ei ihan tungokseksi asti. Röttelökojuja oli joitakin ihan keskustan tuntumassa, paljon miehiä pyörien selässä odottaen että joku tartteisi kyytiä ja hyppäisi pehmustetulle tarakalle, vanhan näköisiä rakennuksia, katukauppiaita myyden aurinkolaseja, kenkiä, kelloja, kortteja ja kaikenlaista.

Saavuttuamme perille, käveltiin Waterbuck-hotellille. Hotelli oli pääkadun Kenyatta Avenuelta ihan kivenheiton päässä.

 Heitettiin kamat huoneeseen, istuskeltiin hetki ja päätettiin, että voitais käydä kattoo se Menengai Crater. Hotellin aulasta kysyttiin taksia ja sit semmonen heppu lähti kyyditsemään meitä sinne. Huh huh, aikamoinen tie jälleen :D En osaa edes kuvailla sitä! Eiku vaan autolla ylös vuorta väistellen valtavia monttuja tai sitten valtavia kumpareita. Ylös asti päästiin, vaikka välillä olin varma, että auto hajoaa ja matka tyssää.

Olihan se upea paikka kaikenkaikkiaan, myöskin tosin erilainen kuin oletin. Jotenkin kraaterista puhuttaessa tulee mieleen jokin valtava monttu ja kivinen/hiekkainen maisema, mutta eihän se toki sellainen ollut vaan valtava vihreä laakso hurjine seinämineen. Ei uskaltanut kovin reunalle mennä, jalat tutisi kauempanakin. Siellä sitten palloiltiin jonkin aikaa ja ihailtiin maisemia. Harmi, että oli aika hämyistä ja sateista. Ei saanut kovin selkeitä kuvia, mutta tulihan niitä jokunen räpsittyä.

Menengai Crater, one of the largest calderas of the world and the largest of Kenya, is a extinct volcano of the Central Rift Valley (it has been volcanically active until relatively recently as fresh lava flow could be observed in 1991). The crater, covering an area of 90 sq. km, is 12 km in diameter and 485 m deep and its lavas are trachytes and obsidian. At the summit of the crater (2,278 m - 7,474 ft.), which is easily accessible by car, there is a signpost dressed by Rotary Club of Nakuru showing the directions and distances to several towns in the world. As expected, from the rim of the crater, the view extending a panorama of the northern Rift Valley and a dozen hills (the Mau and Aberdares ranges, the Tugen hills, the Elgeyo-Marakwet escarpment, the Matthews range, and the Cherenganis), is majectic and offers the finest hill scenery in Kenya.

There are many versions about the origins and meaning of the name Menengai. Some say it means the "place of the dead corpses" as during the 19th century Maasai unity disintegrated into a succession of wars between various rival clans largely over cattle and grazing grounds. One of the battles took place just outside the crater and Ilaikipiak morans (warriors) were thrown in the calderas. The second meaning, "where the devils live" (or simply "the devils"), is coming from a story relating to mysterious people who once lived inside the crater :
"... the sound of the crater sometimes gives the impression of cow bells. So the early Maasai decided that people were living inside the crater. ... Yet as no other animal can kindle fire, the Maasai thought that the crater's inhabitants must be devils..."

Kraaterilta ajettiin alas väistellen lehmiä, vuohia ja aaseja jne :) Yks lauma jolkotteli pitkään meidän auton edessä tiellä, joku poika oli paimentamassa niitä. Jäätiin keskustassa pois taksista, ostettiin vähän iltapalaa hotellille ja käytiin Merica-hotellilla syömässä. Waterbuckissa sitten loppuilta rauhallisissa tunnelmissa.