Päivä 88: Lettipäivä

Tänään on Jamhuri Day eli Kenian itsenäisyyspäivä. Sen kunniaksi...

...nyt on sitten letit päässä, jee jee. On ihan mageet. Jotain kolme tuntia kesti tekeminen ja yhteensä 2000 Ksh (noin 20€) lettitarvikkeet ja letitys. Eli tosi halpaa! Nyt on hiukset lähes alaselkään asti, aika jännältähän minä näytän, heh. Kiitos letityksen järjestämisestä M:lle. Kampaamoreissun jälkeen käytiin syömässä Cafe 21: ssä. Sit kaupan kautta kämpille, josta taas melkein heti kävellen J:lle ja M:lle. Sinne tuli myös pari suomalaista vierasta ja J:n poika Suomesta on myös kylässä, joten vallattiin koko talo. Siinäpä sitten rupateltiin ja istuskeltiin. Seittemän maissa takas kotiin ja tästäpä tää ilta lähtee hiljalleen käyntiin kunhan Secreto De Amor alkaa :D

 Huoh, 3 päivää ja olen jo kotona. 2 päivää enää virallisesti täällä. Huomenna taidan aloittaa pakkailun...

Päivä 87: Nairobissa jälleen

Matka meni OK kuten tuolla jo mainitsinkin. Oltiin Nairobissa noin klo 12, Sammy oli vastassa ja vei meidät rakkaalle asunnolle. Kiva olla täällä vaikka reissu olikin oikein onnistunut :) Käytiin hieman herkuttelemassa Javassa ja ostinpa muuten itselleni uuden kännykän, ihan perusmalli Nokiaa.

Huomenna meneekin päivä pitkälti kampaajalla. Saas nähdä miltä sitä oikein näyttää, APUA! Onneksi on pari päivää aikaa totutella letteihin ennenkuin pääsen järkyttämään muita :D Vähiin käy ennenkuin loppuu! Huomenna on jo tiistai, voi pojat! Oon kyllä niin valmis kotia. Vaikka tuolla Tiwilläkin olisi voinut olla periaatteessa kauemminkin, silti...on tätä jo odotettu kauan. Mutta nyt nukkumapuuhiin!

Matkanvarrelta Samburu-Nairobi

 Paluu Nairobiin

Päivä 58: Palaneen käryä

Toisen parvekkeen alta/alapuolelta tulee hulluna savua ja palaneen hajua! Käytiin tuossa vähän aikaa sitten katsomassa tuolla alhaalla, että näkyykö siellä jotain (liekkejä tms). Mietittiin, että pitääkö meidän mennä ulos asunnosta jos siellä vaikka onkin tulipalo. Tultiin takaisin ylös ja sitten alkoikin savua tulla jo niin paljon, että vartija ja joku nainenkin alkoi tuolla ulkona ihmettelemään. Vartija meni sitten käymään alhaalla ja eipä siellä mitään ihmeellistä - joku vaan kokkaa pientä iltapalaa :D On tää jännää tää elämä täällä.

Päivällä käytiin netissä ja wow, pääsin messengeriin! Oli aika kiva jutella Teemun ja Minnan kanssa. Teemukaan ei ekana ollut linjoilla, mutta Olli oli soittanut sille, että siippas on mesessä :D

Päivä 57: Mukava päivä

Mukava päivä vaikkei mitään erikoista tapahtunutkaan. Tavattiin J+M+M Java Housessa, käytiin vaihtamassa junaliput ja menemme siis Mombasaan 4.12 ja takas Nairobissa 11.12. Sitten onkin enää 3 kokonaista päivää jäljellä!!!

Rautatieasemalta ajeltiin J:n ja M:n luokse. Pikku C taas vierasti meitä :D Syötiin ja katseltiin joku hömppäkoemdia :) Neljän aikoihin käppäiltiin asunnolle, porukka lähti saattamaan ja oli kiva kävellä uusia reittejä ja nähdä erilaisia maisemia. Alkaa vissiin tympiä noi samat kadut, joita aina kuljetaan. Oli mukava sääkin. Aurinko paistoi koko päivän vaikka eilisilta ja viime yö olikin taas oikein kunnon sadetta.

Klo 23.32: Tajusin just, että vau aika hienoja juttuja tulen kokemaan täällä seuraavien viiden viikon aikana: vaellus Kilimanjarolla, Mombasan valkoiset rannat, Thikan vesiputoukset, Nakurun kraateri :) Niin ja elukoita pitäis nähdä Nairobin National Parkissa. Monta kokemusta rikkaampana kotiin. Ja kotiinpaluusta puheenollen, Teemu kirjoitti tänään, että tulevat sitten vastaan Minnan ja Ollin kanssa - kivaa :) Ja 16.päivä on kuulemma sit heti pippalot minun paluun sekä Teemun ja mun synttäreiden kunniaksi.

Päivä 54: Nairobi Hospital

Eipä mennykään päivä ihan suunnitelmien mukaan. Herättyäni Tiina sanoi, että on ihan järkyttävä mahakipu. Oli kuulemma heränny yöllä siihen kipuun ja näytti tosiaan siltä, että enää ei voi katsella meneekö kivut ohi (lieviä kipuja siis ollut aiemmin). Soitettiin sitten J:lle että pitäis päästä sairaalaan. J järjesti meille tosi pikaisesti kyydin Nairobi hospitaliin, kiitoksia hänelle! Phanicelle soitin ettei tulla koululle.

Sairaalassa sitten istuttiin ja odoteltiin, että Tiina otettaisiin sisään (kivut vain paheni). Lekuri tunnusteli vatsaa ja kyseli olotilasta. Tämän jälkeen verikoetta ottamaan. Tietysti odottelua välissä ihan törkeän paljon ja kaiken lisäksi Tiinan olo vain paheni koko ajan! Verikokeen tuloksia odoteltiin jälleen ja kun ne tuli, mentiin takaisin lääkärille. Alkoi aikamoinen tohina: Tiinalle laitettiin tippa ja hurja määrä lääkkeitä suoneen. Sitä mukaan, kun lääkkeitä annettiin, minä juoksin cashierin luona maksamassa niitä Tiinan luottokortilla! Mitään ei periaatteessa annettu ennenkuin olin ne maksanut. Kävin myös maksujen jälkeen hakemassa lääkkeitä sairaala-apteekista!

Kamala oli katsoa vierestä, kun kaveri itkee kipujen vuoksi, välillä kramppailee ja oksentaa jne :( Onneksi olotila alkoi hiljalleen helpottaa ja elämä alkoi taas voittaa. Koitin välillä käydä soittamassa J:lle ja M:lle että mikä on tilanne. Lopulta olo oli sen verran parempi, että voitiin lähteä. J järjesti meille taas kyydin. On se hyvä, että on joku joka voi auttaa tämmöisissäkin tilanteissa!

Et semmonen päivä tänään. Puuh! Kymmenen aikaan me sinne sairaalaan mentiin ja neljän aikaan oltiin kämpillä. Olipahan uusi kokemus, mutta tuommoset kokemukset vois kyllä jäädä välistä!

Päivä 37: Leffassa

Äskön tultiin elokuvista :) Käytiin katsomassa "You, me and Dupree", semmonen komedia. Ennen elokuvan alkua tuli Kenian kansallislaulu ja meijän piti nousta seisomaan kuuntelemaan sitä. Oltiin tällöin vielä ainoat ihmiset isossa salissa, lopulta meitä oli ehkä 10. Saatiin ihan itse valita paikat eikä hintakaan päätä huimannut. 300Ksh eli 3€. J, M ja Kate olivat siis meidän mukana ja autolla oltiin liikkeellä. Kaupunki aika tyhjillään, on sunnuntai-ilta. Kadun kulmilla prostituoituja.

Tiina ronkkii just vessanpönttöä kumihanskoilla, koska se ei vedä noita papereita :D

Päivä 33: Hawkers-kahakka yms.

Plääh, pää hajoo! Nyt tuntuu ihan siltä, että alan tulla hulluksi. Olis pitäny nukkua päiväunet niin olis pirteempi. Potuttaa tuo yökin jo valmiiksi noitten hiton itikoiden takia. Viimekin yönä jouduttiin taas heräilemään niitten takia - eiku vaan valot päälle ja kyttäämään, missä ne inisee. Ja eikö ne tietty ole heti piilossa, kun valot sytyttää :/

Aamulla odoteltiin, että koulun väki tulisi hakemaan ja lähettäs ostoksille. No, sitten Musima soittaa, että onko kaikki ok, kun ei olla koululla. Oli siis unohtanut koko homman, vaikka eilen vielä muistutettiin ennen retkellä lähtöä. Eipä sit muuta kuin kävelemään Postalle ja matatuun, oli sitten vähän lyhyempi harkkapäivä, kun oltiin koululla vasta 11 aikaan. Tavaratkin oli jo ostettu, mutta ei se nyt niin haittaa. Olivat saaneet oppilaille lautasia, mukeja yms. paljon halvemmalla kuin jos oltais kaupunkiin menty.

Koulupäivä meni kohtuullisen nopeasti. Lounaan jälkeen pelailin lentopalloa :) Oli kivaa! Niin ja oli taas lämmin päivä joten oli kiva pelailla ulkona. Ainiin ja meille kerrottiin, että huomenna ei ole koulua eli tänään alkoi sitten 6 päivän vapaa! Mitähän puuhailtavaa keksisi? Illat joudutaan olemaan kuitenkin neljän seinän sisällä, joten ois kiva jos edes päivisin olis jotain ohjelmaa. Mut eiköhän me jotain keksitä. Tai sitten nukun kaikki päivät ;)

Koulun jälkeen käytiin kaupassa ja kierreltiin Nakumatt Lifestyle-ostoskeskuksessa. Meitä ihmetyttää, mistä nuoret naiset ostavat vaatteensa. Kauniita vaatteita näkyy aina, mutta ei niitä vaatteita näy missään kaupoissa! Tänään ostin kynsilakan ja lakkasin kynnet. Pitää koittaa edes VÄHÄN kaunistautua sen sijaan, että kulkee tuolla likaisissa vaatteissa, haisten hielle :D Välillä ahdistaa kun keskustassa kulkee - ihmiset siististi pukeutuneita ja entäs itse?! Lököpöksyt jalassa ja joku vanha paita päällä. Naama kuin petolinnun takapuoli ja hiukset likasina :P No joo...

Taas tuli uutisissa kahakasta, jonka aiheutti hawkersit eli katukauppiaat. Niiden aiheuttama kahakka on nyt 3. tänä vuonna. Edelliset tapaukset sattuneet tammi- ja kesäkuussa, jolloin muutama poliisikin kuoli. Tällä kertaa ihmisiä taisi vain haavoittua. Tuossa uutisissa oli kuvaa kesäkuun kahakka-alueelta. Siitä meni vaan ohi matatuja ja yhdestä vissiin ammuttiin. Musima kertoikin tässä joku päivä koululla, että ennen nuo hawkersit oli hallinnut matatujakin. Ei olisi kovin mukavaa joutua keskellä kahakkaa, vaikka taitaa nuo tapaukset yleensä olla kauempana keskustasta, mutta ei loppujen lopuksi niin kaukana meidän kulkureiteiltä.

Päivä 32: Mamba Village + Nairobin kahakka

Täällä kirjoittelee S iloisin mielin :) Tänään oli mukava, normaalisti poikkeava päivä. Menimme nimittäin Intermediate-luokan oppilaiden + 3 opettajan + koulubussin kuljettajan kanssa ns. luokkaretkelle Mamba Villageen! Mamba tarkoittaa muuten krokotiilia.

 Paikka sijaitsi noin 20km päässä Nairobin keskustasta, Langatalla, lähellä Giraffe Centreä, jonne ollaan suunniteltu reissua. Ihan loistavaa, että päästiin koulun tyyppien kanssa retkelle! Aamulla hieman jännitettiin, että lähdetäänkö ollenkaan: sää oli sateinen ja viileä eikä täkäläiset mene koulullakaan ulos tämmöisinä päivinä.

Mamba V. oli oikein viihtyisä ja kaunis paikka: puita, pensaita, kukkaistutuksia, koristeellisia rakennuksia, kivistä tehtyjä patsaita koristamassa istutuksia ja kulkureittejä :) Harmi, että sää oli huono, mutta sadekaan ei haitannut, koska juuri sateen aikaan syötiin lounaseväitä katoksen alla suojassa.

 Eläimet olivat tietysti yksi syy, miksi mentiin M. Villageen. Oli strutseja, ankkoja, heppa (oppilaat saivat ratsastaa talutettuna), kameli, apinoita ja ennen kaikkea niitä krokoja. Vanhin kroko oli noin 34-vuotias, voi elää 100-vuotiaaksi. Oli pienempiä vauvakrokoja ja isompia. Yhdellä naaraalla oli munat kaivettu hiekkaan ja se makasi siinä päällä - kuulemma ärhäkkä tapaus :D Olihan ne aika pelottavia otuksia varsinkin, kun opas sörkki muutamia vähän kepillä ja ne sitten aukoi leukojaan ärähdellen.

 Apinat oli veikeitä pikkuotuksia ja tulivat yllättäen lähelle puihin, kun syötiin. Tulivat kyttäämään ruokaa tietysti, pikkupirulaiset! Sain yhen hauskan kuvan apinasta, kun se loikkasi puusta toiseen.

Kaiken kaikkiaan ihana reissu ja oli kiva päästä käymään tuollaisessa paikassa. Oppilaatkin näyttivät iloisilta..ja jännittyneiltä.

Kerrottakoon nyt hieman muuta. Eilen katseltiin illalla uutisia ja kappas, Nairobissa oli eilen päivällä ollut jokin kahakka. Taisi olla Kirinyaga roadin tuntumassa alakaupungin alueella. Tuli taas tosi turvallinen olo. Vaikka tuokion alue on vähän "huonompaa", niin ei voi ikinä tietää milloin joku vastaava tilanne tulee vastaan reiteillä, joita mekin kuljetaan.Uutisissa oli myös pieni välähdys Mombasasta ja siellä tulvii nyt jonkin verran...

Päivä 16: St. Paul's Chappel - kirkkomenoja siis

Jepujee, heräiltiin vaille 10 ja saatiin iloksemme todeta, että ulkona ei ole pilveäkään ja aurinko paistaa lämpimästi. Hiukan alko harmittamaan, kun oltiin luvattu mennä messuun. Olis vaan tehny mieli lähtee ottamaan aurinkoa, kun se kerran paistoi!

Seuranaan Martinilla oli kaverinsa Harrison, mukavan oloinen kaveri toisin kuin tuo Mr.M. Mentiin kirkolle ja Harrison rupatteli meille, kun taas M. oli vaan omissa oloissaan. Kirkolla se meni vaan istumaan yhteen tuoliin, mentiin perässä ja Harrison sitten tarjosi meille yhtä vapaata tuolia. M ei eväänsä liikauttanut. Sanottiin, että voidaan seistä, mutta silti Harrison sanoi jonkun ajan päästä, että hakee meille tuolit ja niinpä tekikin :) Mutta mitä tekee M? Aivan, ei mitään! Ei jutellutkaan meille, kaveri oli kohtelias ja mukava. Messunkin aikana Harrison katseli välillä meitä hymyillen, Mr.M keskittyi koko sielullaan jumalanpalvelukseen. Ja sen jälkeen alkoi taas tyrkyttämään mahtavaa seuraansa :D Harrisonin kanssa vois vaikka nähäkin ja jutella...

Messu itsessään oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Jotain 3 tuntia se kesti, vähempikin olis riittänyt, mutta siis ihan jees. Saarnoja, laulua, taputuksia yms. vauhdikasta ja intensiivistä toimintaa!

Kirkolta lähdettiin asunnolle. Harrison juoksi vielä perään ja pyysi puhelinnumeroa. Pitää kuulemma Martinille antaa se koulussa...Asunnolla rasvattiin äkkiä ihtemme, heitettiin bikinit päälle ja eikun menoksi kohti Grand Regency-hotellia. Olikin aika hieno hotelli ja mukava + viihtyisä allasalue. Yks lontoolainen mies tarjos meille limut, kun lainattiin sille aurinkorasvaa :) Pari tuntia auringonottoa, sitten takaisin + normaalit iltamenot. Huomenna taas koululle...

Päivä 14: KICC

Tänään on ollut aika vetelä päivä. Tylsistyttänyt, väsyttänyt, pääkipua, kurkkukipua...Koulusta lähettiin vähän aiemmin pois ja mentiin sinne Kenyatta International Conference Centeriin (KICC). Ei meinattu ensin löytää koko paikkaa :D Jouduttiin myös hieman kiertämään kauempaa reittiä, koska kaupungilla kuulosti olevan joku mielenosoitus. KICC-tornissa selvisi, että kyseessä oli muslimien mielenosoitus, mitä vähän arveltiinkin, koska keskustassa tuli vastaan PALJON kaapu-pukuisia ihmisiä.

Hienot näkymät sieltä tornista! :) Otettiin joitakin maisemakuvia tietysti ja tänään saatiin slummistakin vähän kuvia.

Matatusta räpsin salaa Tiinan kameralla. Ja koululta Nursery-luokasta, kivoja kuvia. KICC:stä lähdettiin pois ja tajuttiin, että on nälkä. Mentiin Trattoriaan ja söin pastabolognese-annoksen. Nettikahvilassa ja kaupassa käväistiin. Asunnolle tultiin ja voi persaus, sähköt poikki! Alko ärsyttämään ihan suunnattomasti, kun ajattelin, että on maitotuotteita tuolla jääkaapissa. No, onneksi sähköt palasi äsken eikä tartte koko iltaa istua pimeässä. On ihan ventti olo ja potuttaa jos huomenna ei paista aurinko..sit ei päästä uima-altaallekaan. Salmiakitkin alkaa olla lopussa :( Plaa, en jaksa enää kirjottaa. Kortit postitettu!

Päivä 9: Shopping ja Uhuru Park-reissu

Jambo jälleen! Eilen käytiin pienellä kaupunkikierroksella. Ensin nettikahvilassa, jonka jälkeen suunnattiin Masai Marketille ja kuten arvata saattaa, sieltä löytyi muutamia matkamuistoja sekä tuliaisia kotiin vietäväksi :) Ärsyttävää marketilla oli se hito tyrkyttäminen - ei saa ollenkaan rauhassa katsella, kun myyjät tulee siihen tyrkyttämään kaikkea. Ei auta vaikka sanoo, että en halua kyseistä esinettä tms. Myyjä vaan jatkaa, että sovitaan sinulle hyvä hinta. Argh, rasittavaa!

Marketilta mentiin Stanley-hotellille ravintolaan. Rahaa meni, mutta ei voi tinkiä syömisestä jos on mahdollisuus syödä jotain muuta kuin meidän herkkusapuskaa kämpillä (makaroneja, tonnikalaa jne.) :D Ihme kyllä ei vielä kyllästytä meidänkään sapuskat, mutta kananmunat mulle ei oikein nyt maistu, mutta ostinpa viimeksi kaupasta ison paketin weetabixeja ja niistä olen nauttinut maidon kera :) Kaupasta ostettiin muutama pullo Smirnoff Icea ja illalla nautiskeltiin näistä juomista ja juteltiin tyttöjen juttuja ;) Nukkumaan mentiin VASTA klo 2 aikoihin, aika hurjaa :D

Tänään: Aurinko näytti paistelevan, joten valmistauduttiin lähtemään Uhuru Parkiin. Piti laittaa oikein kunnon kerros aur.rasvaa :D Mulla nimittäin lähti eilen nenästä nahkat ja edelleen on muutenkin naama + kädet punaset. Uhuru parkissa joku pikkutenava katteli meitä pitkään, ujostellen naureskeli ja juoksi sitten vauhdilla vanhempiensa luokse. Sama toistui monta kertaa ja sitten vilkutettiin muksulle, jolloin hän taas alkoi nauramaan ja juoksi taas kauemmas ja vanhempien luota uskaltautui vilkuttamaan meille takaisin :) Vanhemmatkin näytti hymyilevän ja se tenava oli niin söötti!

Uhurussa oltiin pari tuntia, jonka jälkeen päivää ja iltaa vieteltiin sisätiloissa. Ollaan tässä mietitty tulevia matkustuskohteita ja jopa koulutehtäviä katseltiin sekä kirjoitettiin hieman johdantoa raporttiin! WOW!

Päivä 3: kaupunkipäivä

Päivä on mennyt nopeasti! Herätys minulle oli mielenkiintoinen. Tiina tuli makkariin ja sanoi, että joku mies on ovella. Ei sit menty aukasemaan ja kohta puhelin soi. Se olikin ollut Phanice :D Oltiin ihmeissämme, että ollaanko unohdettu treffit, mutta ei, Phanice oli vaan päättänyt tulla kattomaan ollaanko jo lähdetty kaupungille vaihtamaan rahaa. Saatiin kyyti keskustaan ja takaisin, joten ei tarvinnu kävellä isojen rahojen kanssa.

Lähdettiin sitten kävellen takaisin keskustaan kaksistaan. Hiukan jännitti. Phanice kertoi aiemmin, että eilen kun hyö oli ollut keskustassa, oli joku yrittänyt puukottaa jotain motoristia. Ei ollut ehtinyt kuitenkaan ja sitten joukko ihmisiä oli hakannu ja polttanu tämän puukotusta yrittäneen :o Että...

Mutta meillä meni kaikki hyvin keskustassa. Käytiin nettikahvilassa ja laiteltiin postia tutuille. 46min nettiaikaa maksoi 46Ksh eli 0,46€. Mailien jälkeen syömään Trattoriaan, kana + ranskalaisannos + kokis + tippi = 750Ksh/7,5€.Kauppareissun jälkeen ollaan vaan hengailtu partsilla ja aloiteltiin treenaus :D Pyritään joka toinen/joka ilta tehä pieniä sarjoja lihaskuntoa. Tän hurjan treenin jälkeen piti kävästä kylmässä suihkussa, mutta nyt on ihanan lämmin, kun laitto sukat, pitkät housut ja pitkän paidan päälle. By the way, tää asuntohan ei ole mikään lämmin. Vaikka ulkona oli tänään tosi kuuma, silti täällä on viileetä!

Huomenna alkaa harjoittelu ja nähdään Mathare Special Training Center (tästä lähtien MSTC) sekä saadaan ensikosketus slummiin. Phanice ja muut tulee hakemaan 9.30 aikaan.

Päivä 2: Uhuru Park

Heräiltiin puolenpäivän aikaan ja parvekkeella ihmeteltiin taas tän maailman menoa. Tossa meidän taloa vastapäätä on joku St. Paul's university chappel ja siellä on porukkaa pihalla ja paljon. Autoja tuli ja meni ristiinrastiin ja oli taas niin huvittavan näköistä koko touhu :) Täällä tuntuu olevan paljon kirkkoja/kappeleita yms. kirkollista toimintaa. Aamulla heräiltiin, kun tuosta viereisestä kirkosta alkoi kuulua kirkkomusaa. Jatkettiin kyllä unia eikä musiikkikaan häirinnyt.

 Iltapäivällä lähdettiin ekaa kertaa ulos kaksistaan puistoalueelle nimeltä Uhuru Park.

Porukkaa oli paljon liikkeellä ja sielläkin oli joku hengellinen saarna menossa, jota oli katsomassa tuhatpäinen yleisö. Töröteltiin siinä sitten ainoina valkolaisina ja olihan se aika omituista, kun porukka tuijottaa pitkään. Katsominen on ihan ookoo vielä, mutta sitten kun joku ottaa kontaktia kyselemällä "how are you?" jne. No, näin suomalaisena se jotenkin ahdistaa :D ei tiedä miten pitäisi olla: pitäiskö vastata vai kävellä "ylimielisesti" huomioimatta eteenpäin? Jos vastaa, niin jääkö siihen sit joku höpöttämään lisää?

Se siitä pohdinnasta :D Tänään on ollut pilvinen päivä niinkuin eilenkin, mutta tänään saatiin jo kokea pilvien välistä paistavan auringon kuumuus. Liekö ollaan vainoharhaisia, mutta ihankuin olisi jo tullut pikkusen väriä käsivarsiin. Ehkä tää on toiveajattelua :P Uhuru parkista tultiin takaisin kämpille, kun alkoi aurinko kuumottaa hieman liikaa. Pitäisi kyllä hommata joku lätsä...

Ruokailun jälkeen päätettiin vielä lähteä käymään kävelyllä University way:llä, koska tulisi taas pitkä ilta jos jo kolmen aikaan jäis tönöttämään asunnolle. Löydettiin ostoskeskus Nakumatt Lifestyle, jota Musimakin suositteli. Siellä pyörittiin ja tultiin samaa reittiä takaisin. Matkalla joku mies ja nainen lapsineen alkoi rupatella meille. Mies kyseli, mitä tehdään Keniassa, kuinka kauan ollaan jne. Ehdotti myös, että voitaisiin mennä heille vierailulle, oltaisiin tervetulleita. Kieltäydyttiin kuitenkin, sinänsä mielenkiintoinen tarjous!

Illalla jutusteltua parvekkeella: työpaikoista, jännityksestä lähteä kulkemaan matatuilla harj.paikkaan, ruuasta...Yatzia ja korttia pelailtiin sekä tehtiin meille 3kk:n kalenteri paperille. Ruksataan aina päivä, kun se on ohi. Hurjalta näyttää :D Huomiseksi suunnitelmissa ostoksia, nettikahvilareissu ja syöminen italialaisessa Trattoria-ravintolassa.

Ekan päivän touhuilua

Uusi päivä ja 1. päivä Nairobissa valkeni meille unikeoille puoli 10 aikaan. Oli tarkoitus lähteä klo 10 aikaan Ms. Musiman kanssa kaupungille, mutta todellisuudessa Musima saapui klo 11 jälkeen hakemaan meitä. Täällähän ajantajua "ei tunneta" :D Kaupunkiin lähdettiin koulun autolla ja voi tätä liikennettä! Kaikki tulee ja menee miten sattuu, ei paljon ajatella väistämisiä! Toisaalta, ihmiset kävelee myös miten sattuu ja autojen keskellä eikä vielä nähty kenenkään jäävän alle ;) että kai ne autoilijat jotain väistelee, ainakin välillä :)

Keskustassa käppäiltiin ja käytiin ostoksilla, jotta meillä ois jotain syötävää ja juotavaa asunnolla. Musima näytti meille nettikahvilanpaikan ja sen semmosta. Pari kerjäläistä tuli vastaan ja onhan se aika ahdistavaa mennä vaan ohi. Yks muksu tarttui kädestä ja höpötti jotain. Ja yks alaraajaton mies huristeli pyörätuolilla autotiellä - se oli aika omituista, mutta eipä viittiny tuijottamaan jäädä.

Asunnolle palattua tehtiin ruokaa ja sen jälkeen alkoikin väsyttämään- Yllättävän paljon rasitti se keskustassa käynti, kun kaikki oli todella kaikinpuolin uutta! Erikoista oli se, että ei ollut turvaton olo. Ehkä sillä oli vaikutusta, että Musima oli mukana ja rahat oli paidan/housujen alla piilossa. Keskustassa kauhistutti lähinnä se hullu trafiikki, autot ja ihmismäärä! Toisaalta nyt kun aattelee, ei ihmisiä välttämättä ollut kamalan paljon enemmän kuin esim. Helsingissä ruuhka-aikana, mutta se hämmensi, että ihmisiä on  täällä joka puolella! Siis tarkoittaen autotiellä seikkailemassa ja vaikka missä.

Päiväunet otettiin ja nukkumisen jälkeen hengailtiin isolla parvekkeellamme katsellen ohikulkevia ihmisiä ja jutellen. Odoteltiin, että tulee pimeä ja noin klo 18-18.30 oli jo hämärä vaihtunut pimeydeksi, katuvalot ja kaupungin valot tähän tosin näkyy, joten ei ihan pilkkopimeetä ole kuitenkaan. Asunnolta ei voi juurikaan poistua enää pimeällä. Ymmärrettävää, koska ollaan kuitenkin 2 valkoista nuorta naista tällaisessa maassa. Illat ovat turvattomia paikallisillekin...Nyt on kello 21.20 ja ja istutaan ruokailutilassa ja kirjoitellaan päiväkirjoja tahoillamme. Suihkussakin käytiin: täällä on semmonen systeemi, että pitää laittaa yks nappi päälle ja odottaa noin 30min - sit pitäis tulla lämmintä vettä. No, eipä tullu kovin lämmintä :D Vois tulla aika kylmä kylpy jos tuohon ammeeseen laskis kylpyveden, heh.

Tänään katseltiin myös telkkua ja kuunneltiin jotain kenialaista musakanavaa kenialaisine räppeineen :) Täällä kämpillä on niin hiljaista kadun ääniä lukuunottamatta. Ikävä kotiin ei ole iskenyt vielä, no eka päivähän tämä on, mutta siis ei ole semmonen kamala olo, että mihin sitä on lähtenyt! Kokemuksena kaikki otetaan vastaan. Tiinankin kanssa puhuttiin, että vaikka illat ois tylsiä ja ollaan jumissa asunnolla, niin silti se kuuluu tähän juttuun ja on omanlainen kokemus elää näin.

Matka Keniaan alkaa...

Dodii, tänään sitä sit lähdettiin reissuun Tiinan kanssa, kohteena eksoottinen ja erilainen Kenia. Tarkkaan ottaen Nairobi, pääkaupunki. Lento lähti HKI-Vantaan kentältä 7.40 ja kyllähän tuota ensimmäistä lentomatkaa piti hiukan jännittää :) Nousu tuntui tietysti erikoiselta ja oli jännää katsella maisemia ja sitä, miten kone kallistui ja kaartui - mulla oli ikkunapaikka. Ensimmäinen etappi oli Lontoo, siellä oltiin 8.30 Lontoon aikaa. Sitten alkoikin aikamoinen soppa! Kone Nairobiin lähtisi 10.15 terminaali 4, jonne piti matkustaa bussilla. Kaiken kaikkiaan aikaa menisi siirtymiseen 25min jos kaikki menisi nopsaan ja sujuvasti! Terminaalissa pitäisi myös olla 40min ennen lennon lähtöä. Noo, arvata saattaa mimmoset ruuhkat ja jonot kentällä oli turvatarkastuksissa! Alkoi hiukkasen paniikki iskea, kun katsottiin kelloa.  Myöhässä oltiin! Vihdoin päästyämme turvatarkastuksesta, alkoi juoksu! Terminaalibussiin ehdittiin ja lennolle myös ;)

Lento Lontoosta Nairobiin kesti noin 9,5h. Matka oli miellyttävä, elokuvia saattoi katsella omalta screeniltä, pelata pelejä ja ruokaakin saatiin. Jonkin aikaa sain myös nukuttua, mikä oli ihan hyvä ajan kulumisen kannalta. Nairobiin saavuttiin ja oltiin ihmeissämme, minne meidän pitäisi mennä. Viisumit hankittiin ja matkatavarat haettiin - onneksi tuli perille. Sitten nähtiinkin, että eräällä porukalla oli lappu, jossa oli meidän nimet. Vastassa olivat Ms. Phanise Musima ja pari ukkoo (harj.paikan hlökuntaa), jotka sitten herrasmiehinä kantoivat meidän laukut.

Matka koulun pikkubussilla asunnolle oli..no, mielenkiintoinen ja pomppuisa :) En paljoa voitu katsella maisemia, koska ilta oli jo pimennyt. Kello oli jo noin 23. Saavuttiin asunnolle ja ensimmäinen reaktio oli, että onpas tällä meidän asunnolla kokoa! 2 makuuhuonetta (molemmissa parisängyt), valtava olohuone, keittiö, ruokailutila, 2x kylpyhuone + vessa, 2 parveketta.

 Ruettiin siinä sit hiljalleen asettumaan taloksi ja ihmettelemään, että missä sitä nyt ollaan. Aika uskomatonta ajatella, että nyt todella ollaan Afrikassa, Keniassa - tuhansien kilometrien päässä Suomesta. Tuntuu edelleen siltä, että ei tää voi olla mahdollista! Täällä ollaan todella!


Nukkumaan mentiin klo 24 aikaan ja hyvin maistui uni. Pieniä kolahduksia kyllä tuli kuunneltua tarkkaan. Katujen äänet ja talon asukkaiden "toimet" kuuluu selvästi asuntoon, mutta eiköhän siihenkin totu.