Caye Caulker, Belize (+snorklausreissu)

Toissapaivana matkasimme San Ignaciosta pienehkolle saarelle nimelta Caye Caulker. (Noin tunnin matka paatilla Belize Citysta.)

Saapumispaivana ja tanaan ihan perus rantsumeininkia eli kappailya ympariinsa, loikoilua laiturilla tai rannalla, auringosta nautiskelua, syomista ja ehkapa vahan juomistakin ;) Sophiella on huone China town-hotellin 4. kerroksessa, missa ei ole muita huoneita, vaan iso kattoterassi. Siella ollaan istuskeltu iltoja kuunnellen musiikkia, rupatellen jne.

Rantakuvia:

Hyvää ruokaa, toki!

 Niin juu ja tanaan satutin jalkani uidessa ja nyt multa puuttuu sitten pala tuosta jalasta. No ehka en tahan kuole. Tommonen 1,5cm pituinen, parin millin syvyinen haava. Pitaa vaan puhdistella sita useasti ja suojata laastarilla valilla ettei mene ihan likaiseksi. Too much information? :D


Eilen sen sijaan oli vahan erilainen ja erittain mukava paiva :) Lahdettiin aamupaivasta snorklausretkelle, joka kestikin lahes auringonlaskuun saakka. Pysahdyttiin kolmella eri snorklauspaikalla, joista jokainen oli erilainen, erilaisine kaloineen ja 'maisemineen'. Paastiin myos uimaan ja snorklailemaan haiden sekaan - kylla! :D Eika olleet edes mitaan pienia vaan ehka arviolta noin 1,5m-2,5m kokoisia. Lisaksi samaisessa snorklauspaikassa oli paljon isoja (yli metrin lapimitta) rauskuja vai mita lie ovatkaan :)

 Nurse sharks

 Pienempiä kaloja oli silmänkantamattomiin

 Rauskuja näkyi paljon!

Toisessa paikassa nahtiin parit kilpikonnat, mureena ja erilaisia fisuja (ekasta snorklauspaikasta ei ole kuvia, piti totutella snorklaamaan taas pitkasta aikaa). Paiva oli siis varsin mainio ja leppoisa: snorklailun valissa hyvaa ruokaa (kalaa tietysti) ja jalkeen vahan drinksuja :)

Nää oli aika isoja fisuja

 Green moray eel / Vihreä mureena

 Kaunis kilppari :)

 Raitakala

--------------------------

Ainoastaan eras asia hiukan varjosti paivaa...tulossa surullinen juttu eli ala lue jos et halua tietaa, mita parille turistille tapahtui.

Kun olimme saapumassa kolmannelle snorklauspaikalle, nahtiin kuinka veneet viittiloivat toisilleen ja piakkoin ohitsemme huristi kaasu pohjassa pelastusvene. Muutama vene keraantyi vahan kauemmas meista ja pian saatiin vahan tietoa, mita siella tapahtuu. Pari tuntia aiemmin kadonnut mies loytyi..valitettavasti hukkuneena. Hiukan aiemmin loydettiin nainen, valitettavasti myos han menehtyi. He olivat olleet osa 7 hengen ryhmaa ja ajautuneet ilmeisesti kovan virtauksen vuoksi kauemmas ryhmasta. Pari muuta oli myos ajautunut pois, mutta heidat saatiin pelastettua. Naita kahta ei vain loydetty enaa...paitsi sitten pari tuntia myohemmin :( Toinen uhri oli ilmeisesti amerikkalainen ja toinen italiainen. Ikaa en tieda enka sen kummemmin yksityiskohtia.

Meilla meni siis kaikki hyvin ja ei mitaan hataa tms. Kukaan ei nyt ihan tarkkaan viela tieda, mita todellisuudessa tapahtui, mutta ainakin paikallisessa lehdessa oli asiasta juttu. Lukaisin sen nopeasti, kun kavaisin postissa :(
Linkki uutiseen :(

Huomenna pois saarelta ja takaisin Meksikoon. Mayan Adventuresin viimeiset paivat alkaa olla lahella.

Caving tour / "luolaseikkailu"

Kirjoitettu Suomessa.

Pientä alustusta siihen, mitä nämä luolat ylipäänsä ovat (tekstit netistä). Klikkaamalla isommaksi:

etch = syövyttää
bedrock = peruskallio
lime rock = kalkkikivi
pottery = saviastiat/ruukut yms.

Eli lähdin aussipariskunnan, Susannen ja Leon, seka kanadalaisen Davidin kanssa luolaseikkailulle hieman "vaativampaan" paikkaan kuin muu porukka. Meidän kohteena oli siis Crystal Caves (ts. Mountain Cow Cave) ja muut menivät suuremman suosion saavuttaneelle ATM-luolaan. Pitkään mietin kumman reissun haluan tehdä ja pitkän harkinnan jälkeen uskaltauduin mukaan Crystal-luolaan. Mua siis mietitytti lähinnä se, että iskeekö muhun ahtaanpaikankammo. Luolastossa pitäisi kuitenkin olla 3-4 tuntia ilman päivänvaloa, pelkkien otsalamppujen varassa, syvällä maan alla, kiipeillä ja ryömiä ahtaissa paikoissa. Noh, nyt voin sanoa, että olen iloinen että lähdin! Ainutlaatuinen kokemus, jota ei voi edes sanoin tai kuvin kuvata! Yritän kuitenkin.

Ensin kävelimme viidakossa tunnin verran. Maisemat muistutti vähän Kilimanjaron sademetsäaluetta. Kuumuus ja ilmankosteus oli kuitenkin jotain aivan uskomatonta! Hikeä puski vaatteiden läpi ihan kunnolla, hikipisarat vain tippui naamaa ja vartaloa pitkin :D

 Ai miten niin hikiset oltavat? :D

Kun siirryimme luolan suulta alas pimeään, söimme hiukan ja virittelimme otsalamput kuntoon, jätimme muut tavarat paitsi pari reppua vesipulloineen jne. Istuimme jonkin aikaa siis paikoillamme ja silloin mulle meinasi iskeä pieni paniikki :D Ajattelin, että mihin olen ryhtynyt. En pystyisi olemaan maan alla tuntikausia...sieltä kun ei ihan noin vaan voisi palata takaisin paitsi jos haluaisi pilata koko ryhmän kokemuksen ja pakottaa kaikki pois.

 Valmiina?

 Eka stoppi, mistä vielä näkyi luolan oviaukko. Täällä meinasi se paniikki iskeä.

Noh, onneksi hermot ei pettäneet ja kun lähdimme liikkumaan alaspäin syvemmälle luolastoon, panikointi unohtui, koska meidän piti todella katsoa ja keskittyä itse tekemiseen eli kiipeämiseen, ryömimiseen, jalkojen ja käsien paikkoihin ettei lähde luisumaan (paikoitellen todella liukasta!) yms. Pitää vielä muistuttaa, että kuvia katsoessa ei saa ihan samaa kuvaa kuin mitä se todellisuudessa oli. Mittasuhteita on vaikea nähdä kuvista, mutta ottaen huomioon, että monta tuntia könyttiin luolastossa...aika valtava paikka se oli! Ja kaikki tosiaan pimeydessä - kuvissa kun on salamavalot tuoneet kaiken valon.

Ahdasta...

...liukasta...

...kiipeämistä...

...laskeutumista...

...verta, hikeä ja kyyneliä?

Vaikea selittää mimmoisessa ympäristössä liikuttiin. Ja siis tosiaan pelkkien otsalamppujen varassa oltiin ja syvällä maan alla - syvimmillään käytiin noin 130 metrissä. Hienoja kalkkikivimuodostelmia, muutamia saviastioita Maya-ajoilta, pääkallo, joka peräisin muistaakseni jumalille uhratulta naiselta...pimeyttä. Yhdessä vaiheessa istahdettiin paikoillemme ja sammutettiin lamput. Oppaista toinen otti sytkärin esiin ja sen liekin lepattaessa meidän varjot "tanssivat" luolan seinillä. Opas selitti, että mayat tekivät saman, mutta nuotion valossa ja liikkuvien varjojen vuoksi he todella uskoivat olevansa yhteydessä jumaliin jne. Se oli aika spooky hetki :)

 Muinainen ihmisuhri

 En oo ikinä tuntenu itteeni nätimmäksi :D

 Meidän päämäärä saavutettu. Tästä voi esim. nähdä, miten kivet välkkyivät, kun valo osui niihin.

 Tässä vähän mittasuhdetta

 Päivänvaloa näkyvissä, ihanaa!

Reissun jälkeen käytiin virkistäytymässä ja oli kyllä täydellinen lopetus rankalle, mutta uskomattomalle päivälle! :)