Pientä alustusta siihen, mitä nämä luolat ylipäänsä ovat (tekstit netistä). Klikkaamalla isommaksi:
etch = syövyttää
bedrock = peruskallio
lime rock = kalkkikivi
pottery = saviastiat/ruukut yms.
Eli lähdin aussipariskunnan, Susannen ja Leon, seka kanadalaisen Davidin kanssa luolaseikkailulle hieman "vaativampaan" paikkaan kuin muu porukka. Meidän kohteena oli siis Crystal Caves (ts. Mountain Cow Cave) ja muut menivät suuremman suosion saavuttaneelle ATM-luolaan. Pitkään mietin kumman reissun haluan tehdä ja pitkän harkinnan jälkeen uskaltauduin mukaan Crystal-luolaan. Mua siis mietitytti lähinnä se, että iskeekö muhun ahtaanpaikankammo. Luolastossa pitäisi kuitenkin olla 3-4 tuntia ilman päivänvaloa, pelkkien otsalamppujen varassa, syvällä maan alla, kiipeillä ja ryömiä ahtaissa paikoissa. Noh, nyt voin sanoa, että olen iloinen että lähdin! Ainutlaatuinen kokemus, jota ei voi edes sanoin tai kuvin kuvata! Yritän kuitenkin.
Ensin kävelimme viidakossa tunnin verran. Maisemat muistutti vähän Kilimanjaron sademetsäaluetta. Kuumuus ja ilmankosteus oli kuitenkin jotain aivan uskomatonta! Hikeä puski vaatteiden läpi ihan kunnolla, hikipisarat vain tippui naamaa ja vartaloa pitkin :D
Ai miten niin hikiset oltavat? :D
Kun siirryimme luolan suulta alas pimeään, söimme hiukan ja virittelimme otsalamput kuntoon, jätimme muut tavarat paitsi pari reppua vesipulloineen jne. Istuimme jonkin aikaa siis paikoillamme ja silloin mulle meinasi iskeä pieni paniikki :D Ajattelin, että mihin olen ryhtynyt. En pystyisi olemaan maan alla tuntikausia...sieltä kun ei ihan noin vaan voisi palata takaisin paitsi jos haluaisi pilata koko ryhmän kokemuksen ja pakottaa kaikki pois.
Valmiina?
Eka stoppi, mistä vielä näkyi luolan oviaukko. Täällä meinasi se paniikki iskeä.
Noh, onneksi hermot ei pettäneet ja kun lähdimme liikkumaan alaspäin syvemmälle luolastoon, panikointi unohtui, koska meidän piti todella katsoa ja keskittyä itse tekemiseen eli kiipeämiseen, ryömimiseen, jalkojen ja käsien paikkoihin ettei lähde luisumaan (paikoitellen todella liukasta!) yms. Pitää vielä muistuttaa, että kuvia katsoessa ei saa ihan samaa kuvaa kuin mitä se todellisuudessa oli. Mittasuhteita on vaikea nähdä kuvista, mutta ottaen huomioon, että monta tuntia könyttiin luolastossa...aika valtava paikka se oli! Ja kaikki tosiaan pimeydessä - kuvissa kun on salamavalot tuoneet kaiken valon.
Ahdasta...
...liukasta...
...kiipeämistä...
...laskeutumista...
...verta, hikeä ja kyyneliä?
Vaikea selittää mimmoisessa ympäristössä liikuttiin. Ja siis tosiaan pelkkien otsalamppujen varassa oltiin ja syvällä maan alla - syvimmillään käytiin noin 130 metrissä. Hienoja kalkkikivimuodostelmia, muutamia saviastioita Maya-ajoilta, pääkallo, joka peräisin muistaakseni jumalille uhratulta naiselta...pimeyttä. Yhdessä vaiheessa istahdettiin paikoillemme ja sammutettiin lamput. Oppaista toinen otti sytkärin esiin ja sen liekin lepattaessa meidän varjot "tanssivat" luolan seinillä. Opas selitti, että mayat tekivät saman, mutta nuotion valossa ja liikkuvien varjojen vuoksi he todella uskoivat olevansa yhteydessä jumaliin jne. Se oli aika spooky hetki :)
Muinainen ihmisuhri
En oo ikinä tuntenu itteeni nätimmäksi :D
Meidän päämäärä saavutettu. Tästä voi esim. nähdä, miten kivet välkkyivät, kun valo osui niihin.
Tässä vähän mittasuhdetta
Päivänvaloa näkyvissä, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti