Päivä 53: Harkka ohi, kahakkaa Matharessa!

Se on harjoittelu sitten ohi - hieman yllätyksenä tuli tämä lopetus. Tämä johtuu siis siitä, että ei sinne Mathareen ole enää turvallista mennä! J soitti tuossa joku aika sitten ja kysyi oltiinko tänään ja eilen vielä Matharessa. Sanoi sitten, että älkää menkö sinne enää. M oli myös ollut huolissaan ja hädissään siitä, että ollaanko kunnossa, koska oli kuullut että Matharessa on nyt sitten tullut kuolonuhrejakin! Katsottiin sit puhelun jälkeen uutiset ja tosiaan, viime yönä siellä oli tapettu ihmisiä. Tänään jotkut asukkaat olivat pakanneet tavarat evakkoon lähdön takia. Että semmosta...

Soitettiin sit J:lle takas, että ei mennä sinne enää. Huomenna soitetaan aamulla koululle, selitetään tilanne ja toivotaan, että ne ymmärtää. Jos ei, niin sille ei sit voi mitään. Harmi vaan, että tämä päättyi näin :( Kysytään Phanicelta ja Kamaulta tulisiko ne tänne meille vaikka kahville ja juttelemaan vielä asioista, joista meidän piti keskustella perjantaina koululla.

Kaikesta huolimatta päivä meni tänään ihan ok. Sää tosin oli aika kamala ja sateen vuoksi joka paikassa mutaa, olis pitänyt olla kumpparit jalassa ja ehkä kurahousutkin :D

Tein makaronilaatikkoa ja tulikin ihan hyvää! Ihana syödä jotain muuta kuin spaghettia :D Tonnikalaa ei ole kaupassa vieläkään! Mut nyt on sapuskaa ja sitä riittää useammaksikin päiväksi, hehe.

Huomenna ois tarkotus mennä Savuka tours&safaris-toimistoon ja kysyä mitä se Kilimanjaro-tarjous pitää sisällään. Buukataan se varmaan jos kaikki on ok. Ja mietittiin myös, että vois olla ihan hyvä käydä siellä suurlähetystössä, jotta edes joku tietää, että ollaan täällä. Ois pitäny mennä heti, kun tultiin!

Päivä 52

Hengissä selvittiin vaikka aamulla lähdettiinkin Mathareen eilisestä huolimatta. Ei siellä ollu mitään normaalista poikkeavaa - paitsi mutaa, koska koko aamun ja aamupäivän satoi vettä! Ihmisiä oli kyllä aika paljon liikkeellä!

Mentiin poikien workshop-luokkaan, neuvottiin vähän matikkaa ja katseltiin, kun pojat/nuoret miehet  teki tiiliseosta hiekasta, sementistä jne.

 Lounaan jälkeen keskusteltiin sen zambialaisen miehen kanssa Mathare Special Training Centren tulevaisuudesta, heikkouksista ja vahvuuksista. Kyseli mm. onko koulusta mitään hyötyä lapsille vai onko se ihan turha. Yritettiin todella vakuutella, että totta hitossa koulu on hyvä juttu lapsille, jotka ei muuten ehkä vammaisuutensa takia pääsisi kotoa mihinkään!

Päivä meni ihan normaalisti klo 21 uutisiin asti ja nyt sitten iski ahdistus. Uutisissa tuli jotain juttua siitä, että Eurooppaan lentäessä ei saa olla nykyisin sitten nesteitä mukana paitsi ehkä joku 100ml:n pullo. Ja sit se ankkuri puhui jotain Atlantista, räjähtäneestä lentokoneesta ja nestemäisestä pommista. Piti laittaa viestiä kotia, että onko siellä uutisissa ollu jotain. Ei ole joten ehkä käsitin jotain väärin kuunnellessani uutisia. Mutta niin, iski ahdistus, että mitä jos kotimatkalla koneessa tapahtuisi jotain! Plääh, ei ehkä ole fiksua ajatella tämmöisiä, mutta kun tämä maailma on niin hullu ja arvaamaton välillä...

Päivä 51: Kaaos Matharessa

Tässähän alkaa muuttua hiljalleen aika mielenkiintoiseksi tämä ilta. Tuossa jokin aika sitten alkoi kuulua auton varashälyttimen kuuloinen ääni tosi kovaa ulkoa. Noo, ajateltiin että ei siinä mitään ihmeellistä ole, noita hälyttimiä kuulee jatkuvasti. Mentiin parvekkeelle katsomaan, että näkyiskö se huutava auto, kun vaikutti tulevan niin läheltä se ääni. Eipä näkyny ei, mutta sittenpä tajuttiin, että pari vartijaa katseli muuria päin, kokeili pampuilla sähköaitaa muurin päällä jne. Kohta takapihalla oli myös pari poliisia! Liekö se hälytys tuli sitten siitä aidasta? Pääsiköhän siitä joku kiipeämään yli?

Telkkarista tuli justiinsa swahilin kieliset uutiset ja mitäpä muuta sieltä tulee kuin taas jotain tappelukuvaa. Ihmiset ajoi toisiaan takaa ja huitoivat kepeillä, näyttivät huitovan välillä ohimeneviä matatuja/autoja mikäli oikein näin. Ja arvata saattaa, mitä luki kuvatekstissä: Mathare! Sitten tulikin jo kuvaa slummialueelta, jossa valtava tulipalo ja hökkelit palamassa! Että joo, semmosta tänään Matharessa. Kivakiva...Pitää katsoa myöhemmin englanninkieliset uutiset jos ymmärtäis paremmin mitä on tapahtunut.

Okei, nyt tiedän enemmän. Taistelu oli kahden heimon välinen juttu, yksi haavoittunut, parikymmentä kotia tuhottu. Eikä ne niitä autoja huitonut. Joka tapauksessa kylläpä on ihanaa lähteä sinne suuntaan huomenna. Menin typeryyksissäni kertomaan jutun Teemulle ja nyt sekin hätäilee. Pitää varmaan aamulla soittaa Phanicelle ja kysellä tilanteesta.

Päivä 49: Koululla tapahtuu

Päivä koululla meni yllättävän nopeasti. Aamulla harjoiteltiin kellonaikoja ja muutamia oppilaita pystyi jopa neuvomaan. Tauon jälkeen oppilaat ja opettajat jumiutuivat koulun sivustolle katsomaan, mitä läheisellä toisen koulun pihalla tapahtuu. Sinne oli pystytetty iso lava, oli kaiuttimet, joku ukko kuuluttamassa/puhumassa jne. Piha täynnä lapsia! Noh, selvishän se sitten mikä on homman nimi. Musiikki alkoi soimaan kovalla ja lava täyttyi tanssijoista: oli nuoria naisia ja miehiä, tyyppejä puujaloilla lavan edessä + rummuttajia jne. Lopussa myös lapsiryhmä teki mm. hienoja pyramideja ja mukava oli katsella tanssiesityksiä, hienoa :) Oppilaatkin nauttivat musiikista ja näytöksestä, jammailivat tahdissa. Harmi ettei sattunut olemaan kamera mukana.

Näytöksen jälkeen palailtiin luokkiin. Tayloring-luokka harjoitteli puhdistmaan kenkänsä, jonka jälkeen pelailtiin hetki polttopalloa ja jotain laululeikkejä. Sitten olikin jo lounastauko, jonka jälkeen hengailtiin nursery-luokan Margaretin ja Lydian kanssa. Laulettiin (likat taputti ja leikki mukana) suosikkilauluja mm. pienen pientä veturia ja muumilaulua :D Laulujen jälkeen juteltiin Phanicen ja jonkun zambialaisen miehen kanssa. Maanantaina meidän pitäisi kuulemma rupatella sen miehen kanssa enemmän meidän näkemyksistä koulun suhteen: mitä voisi parantaa, mikä on hyvää jne. Voi peeveli! Jospa sitä jotain keksittäis :D

Koulun jälkeen kaupassa, jossa ei edelleenkään ole tonnikalaa!!! :( Ollaan viime aikoina syöty ihan liikaa spaghettia + ketsuppia kera leivän. Streersissä ollaan kyllä jokunen kerta käyty: kokis ja minipizza 175Ksh eli 1,75€. Mut juuh, sais tulla kauppaan sitä tonnikalaa! Alkaa olla jo ikävä esim. risottoa! Niin ja kaupassa ei oo pakastevihanneksiakaan, kaikki loppu!

Kohta alkaa töllön möllötys. Illan tarjonta tänään:
That's so Raven (komediasarja)
Bachelorette (hömppää)
Project Fame (vrt. Suomen Idols)
Tru Calling (jännitystä)

Jee jee jee, on edes jotain tekemistä. Eilen meinasi vähän turhauttaa illalla, kun ei tullu mitään ja sit vaan tönöttää tässä ruokapöydän ääressä pelaten matopeliä (:D), pasianssia tms. Sit vielä nukkumaan mennessä kuuntelin vääränlaisia biisejä ja tuli ikävä mieli.

Tänään kärähti btw naama ja rintamus - tuli vaan mieleen kun satuin vilasemaan Tiinaa :D Ihme juttu taas. Pilviä täynnä taivas ja sit aurinko porottaa hetkisen jostain välistä ja kas, punanahkoja jälleen!

Päivä 47

 Viikko puolivälissä. Enää 2 päivää harjoittelua tällä viikolla ja ensi viikolla 5! Loppua kohden mennään, lähtölaskenta on alkanut, heh. Alkuviikko ollaankin oltu taas uudessa luokassa: tayloring-luokka. Oppilaat ovat hieman vanhempia ja tekevät paljon käsitöitä mm. valmistavat workshopin pojille työhaalareita yms. Oppilaat valmistavat myös hienoja kaulakoruja ja ollaankin innostuttu Tiinan kanssa ostamaan niitä. Korut on tehty pääosin paperista, siemenistä, helmistä tms. koristejutuista.

 Eilen vedettiin koululla tayloring-luokan liikuntatunti. Opetettiin heille polttopallo ja viimeinen pari uunista ulos-pelit ja oppilaat tykkäsivät :) Huomenna oli tarkoitus mennä vielä noita pelejä läpi ja ehkä opettaa pari muuta: kuka pelkää mustaa miestä ja halihippa.

Koulun ulkopuolella ollaan vaan olla möllötetty, shoppailtu, käyty Steersissä syömässä, käyty netissä ja semmosta. Tänään laiteltiin joihinkin safaritoimistoihin mailia ja pyydettiin tarjous Kilimanjaro-reissusta. Tällä hetkellä paras tarjous on Savuka tours&safaris-toimistolta. On kyllä ihan semmonen olo, että ihan sama mitä maksaa, kerran elämässä tommoselle reissulle lähtee! Joten ei se hinta tule olemaan varmastikaan ongelma, mutta tietysti pitää hiukan kysellä hintoja.

Voi eiiii, tajuttiin juuri, että ei sit mainittu maileissa, että ollaan Nairobissa. Laitettiin vaan, että 2 suomalaistyttöä haluaisi päästä Tansaniaan Kilimanjarolle ja että reissu vois olla noin 4 päivää :D Voi idiootit!

Ainiin, viime yönä ja tänään päivällä satoi ihan älyttömästi. Voi hitto, kiva jos nämä sateet vaan pahenee, kohta on jo loma! Rusketuksen maksimointi ei välttämättä ole ihan itsestäänselvyys.

Päivä 42: Vierailu slummissa

Tänään olikin jonkin verran erilainen päivä. Mentiin kyllä normaalisti koululle, mutta lähdettiin sieltä heti aamukaffen jälkeen koulubussilla kohti toista koulua. Mr. Kamau lähti mukaan :) Koulu olikin todella slummissa, peltihökkeleitä, roskaa ja ihmisiä joka puolella, lapsia paljain jaloin ja likaisissa vaatteissa, vuohia ja koiria tien vierellä makoilemassa...Ja voi että sitä lemua! Ei sitä voi kyllä sanoin kuvailla! Koulun "lähellä" paskajoen toisella puolella näkyikin Nairobin kaatopaikka. Miljoonien ihmisten jätteet siellä, valtava alue, mikä kohosi valtavana vuorena koulun takaa. Eikä todellakaan varmaan nähty puoliakaan siitä! Ties miten kauas se jatkuu. Ja siellä näkyi ihmisiä (pieninä pisteinä) kävelemässä keskellä sitä paskaa. Etsivät sieltä kuulemma esim. tavaroita, joita myyvät sitten edelleen "kojuissaan" teiden varsilla tai muualla. Se lemu... :( ja vaikka omin silmin näin sen, on silti hankala kuvitella, että siellä ne ihmiset asuu ja elää elämäänsä.

Kun saavuttiin koululle, oli vastassa hurja määrä lapsia, jotka tunkivat lähelle ja roikkuivat käsissä. Sanoinkin Kamaulle, että tarvittaisiin henkivartijat, heh. Se sitten otti meitä kädestä ja hätisteli muksuja vähän kauemmas. Koulu oli sinänsä muuten ihan OK, hienoja maalauksia rakennusten ulkoseinillä, kuulemma joku Nairobin parhaita taiteilijoita tehnyt ne. Vettä saatavilla, "keittiö" joka tarjoaa lapsille päivittäin lounaan jne. Mentiin erityisluokkaan, jossa istuskeltiin ja katseltiin mitä oppilaat tekee, juteltiin Kamaun kanssa Suomen ja Kenian eroista joidenkin asioiden suhteen (mm. avioliitto, vaimojen määrä, lemmikkieläimet, turvallisuus, yökerhot...) ja semmosta. Takaisin omalle koululle tultiin puol 1 jälkeen. Juteltiin kokemuksesta ja syötiin vähän, jonka jälkeen lähdettiin viikonlopunviettoon.

Päivä 41: harkkapäivästä lyhyesti

Koulupäivä meni ihan OK. Oppilailla oli matikkaa ja pystyttiin jopa neuvomaan laskemisessa. Pari tyyppiä laski allekkain plus-laskuja ja osa taas harjoitteli numeroita. Matikan jälkeen oli ns. social training-tunti ja oppilaat menivät mm. pesemään hampaitaan pihalle. Sitten alkoikin käsityötunnit, jolloin ei voida tehdä oikein mitään. Pitkästyttävää vain katsoa. Muilla tunneilla taas on turhauttavaa, kun voisit neuvoa, mutta kun et osaa swahilia niin et vaan yksinkertaisesti oikein pysty! Ja olis muutenkin niin mukava ymmärtää, mitä oppilaat puhuu niin voisi jutella heidän kanssaan. Todella harva oppilas osaa englantia paria sanaa enemmän.

Lounasta odotellessa otettiin rehtorin huoneessa kuvia, joissa ojennetaan lapsille ja opettajille lautaset+mukit yms. mitä koululle hankittiin minun, Tiinan ja meidän opettajan rahoilla. Lounaan jälkeen alkoi yhteinen tuokio hallissa ja olikin hauska seurailla, kun oppilaat piti hauskaa, tanssi jne. Sitten meno riistäytyi käsistä ja apinalauma pääsi valloilleen. No, meni ainakin nopeasti aika, kun seuraili touhuja :D

Päivä 40: koululla jälleen

Takaisin harjoitteluarkeen. Koululla mentiin Vocational-luokkaan, jossa ei ollakaan enää kuin huominen, koska perjantaina mennään tutustumaan toiseen erityiskouluun, joka on kuulemma ihan slummin sisällä toisin kuin meidän koulu, joka on "slummin reunalla".

 Yhteisillä scouting-tunneilla vedettiin Tiinan kanssa "jumppaa". Ensin näytettiin itse liikkeitä ja muut teki perässä. Lopuksi oppilaat saivat päättää liikkeitä ja me tehtiin perässä. Osa oppilaista oli hyvin mukana, osa ei juuri lainkaan. Ja yks penska heitti mua isolla kivellä! Hitto, että hermostuin! (pre-primary-luokan Irungu). Sai nimittäin lähdöt...

Tuntien jälkeen jäätiin suustamme kiinni Mr. Kamaun kanssa ja lähettiin koululta vasta vaille 4! Se on kyllä ihana, hassu mies :) Kamau oikealla, eräs opettaja vasemmalla (en muista nimeä)

Päivä 33: Hawkers-kahakka yms.

Plääh, pää hajoo! Nyt tuntuu ihan siltä, että alan tulla hulluksi. Olis pitäny nukkua päiväunet niin olis pirteempi. Potuttaa tuo yökin jo valmiiksi noitten hiton itikoiden takia. Viimekin yönä jouduttiin taas heräilemään niitten takia - eiku vaan valot päälle ja kyttäämään, missä ne inisee. Ja eikö ne tietty ole heti piilossa, kun valot sytyttää :/

Aamulla odoteltiin, että koulun väki tulisi hakemaan ja lähettäs ostoksille. No, sitten Musima soittaa, että onko kaikki ok, kun ei olla koululla. Oli siis unohtanut koko homman, vaikka eilen vielä muistutettiin ennen retkellä lähtöä. Eipä sit muuta kuin kävelemään Postalle ja matatuun, oli sitten vähän lyhyempi harkkapäivä, kun oltiin koululla vasta 11 aikaan. Tavaratkin oli jo ostettu, mutta ei se nyt niin haittaa. Olivat saaneet oppilaille lautasia, mukeja yms. paljon halvemmalla kuin jos oltais kaupunkiin menty.

Koulupäivä meni kohtuullisen nopeasti. Lounaan jälkeen pelailin lentopalloa :) Oli kivaa! Niin ja oli taas lämmin päivä joten oli kiva pelailla ulkona. Ainiin ja meille kerrottiin, että huomenna ei ole koulua eli tänään alkoi sitten 6 päivän vapaa! Mitähän puuhailtavaa keksisi? Illat joudutaan olemaan kuitenkin neljän seinän sisällä, joten ois kiva jos edes päivisin olis jotain ohjelmaa. Mut eiköhän me jotain keksitä. Tai sitten nukun kaikki päivät ;)

Koulun jälkeen käytiin kaupassa ja kierreltiin Nakumatt Lifestyle-ostoskeskuksessa. Meitä ihmetyttää, mistä nuoret naiset ostavat vaatteensa. Kauniita vaatteita näkyy aina, mutta ei niitä vaatteita näy missään kaupoissa! Tänään ostin kynsilakan ja lakkasin kynnet. Pitää koittaa edes VÄHÄN kaunistautua sen sijaan, että kulkee tuolla likaisissa vaatteissa, haisten hielle :D Välillä ahdistaa kun keskustassa kulkee - ihmiset siististi pukeutuneita ja entäs itse?! Lököpöksyt jalassa ja joku vanha paita päällä. Naama kuin petolinnun takapuoli ja hiukset likasina :P No joo...

Taas tuli uutisissa kahakasta, jonka aiheutti hawkersit eli katukauppiaat. Niiden aiheuttama kahakka on nyt 3. tänä vuonna. Edelliset tapaukset sattuneet tammi- ja kesäkuussa, jolloin muutama poliisikin kuoli. Tällä kertaa ihmisiä taisi vain haavoittua. Tuossa uutisissa oli kuvaa kesäkuun kahakka-alueelta. Siitä meni vaan ohi matatuja ja yhdestä vissiin ammuttiin. Musima kertoikin tässä joku päivä koululla, että ennen nuo hawkersit oli hallinnut matatujakin. Ei olisi kovin mukavaa joutua keskellä kahakkaa, vaikka taitaa nuo tapaukset yleensä olla kauempana keskustasta, mutta ei loppujen lopuksi niin kaukana meidän kulkureiteiltä.

Päivä 31: reissusuunnitelmia ja harkkajuttuja

Viikonloppu oli ja meni. Tiina otti letit pois ja näyttää taas normaalilta itseltään :) Mä värjäsin vähän hiuksiani, tarkoitus oli tehdä raitoja, mutta vain tyvi värjäytyi. Onneksi kuitenkin kullanvaaleaksi eikä sentään vihreäksi ;) Tutkittiin vloppuna myös Lonely Planet-kirjaa ja todettiin, että taitaa Nakuru National Park jäädä näkemättä. Mietittiin kuitenkin, että voidaan silti mennä Nakuruun pariksi yöksi ja käydä esim. Menengai Craterilla ja arkeologisessa museossa tms.

Tänään maanantaina alkoi uusi viikko koululla Pre-Vocational-luokassa. Jälleen hieman erilainen luokka verrattuna edelliseen. Osa oppilaista osaa laskea ihan hyvin, jotkut jopa kertolaskuja. Myös kirjoittaminen vaikutti sujuvammalta ja suurella osalla on myöskin puheentuotto ihan OK tai ainakin sinnepäin. Kauaa ei tässä luokassa ehditä olemaan, koska huominen päivä menee retkellä jonkun luokan kanssa, kohteena Mamba Village, jossa ilmeisesti on jotain eläimiä jne. Keskiviikkoaamuna mennään johonkin keskustaan ostoksille, ostetaan siis koululle luultavasti lisää mm. astioita yms. hyödyllistä. Perjantai onkin vapaapäivä, joten lyhyt viikko harkassa!

Ens viikko on myös lyhyt. Maanantai ja tiistai on vapaapäiviä myös! Ke ja to ollaan koululla normaalisti, perjantaina mennään tutustumaan toiseen erityiskouluun. Ou jee!

Tänään laitettiin viestiä Jorille ja kyseltiin kävisikö tapaaminen tulevana vloppuna. Pitää koittaa kehitellä jotain ohjelmaa ettei käy aika pitkäksi. Koitettiin soitella myös Mombasaan päin erääseen hotelliin, mutta yhteyttä ei saatu. Neljän viikon päästä tähän aikaan istutaan junassa ja mennään kohti Mombasaa hurjalla tuntinopeudella! Kilometrejä kertyy noin 500 ja matka-aika on kai noin 12-16h. Yeah!

Päivä 24: harkkajuttuja yms.

Mukava viikonloppu oli kaikenkaikkiaan. Eilenkin oltiin GR:ssä, päivä oli mahtavan aurinkoinen ja kuuma, vaikka aamupäivällä näytti niin harmaalta. Täällä tuo sää saattaa vaihdella tosi nopeaan tahtiin.

Arki on taas koittanut. Tätä viikkoa vietellään Intermediate-luokassa ja tämän päivän perusteella ihana luokka verrattuna edelliseen. Oppilaat ovat vanhempia ja HUOM! rauhallisempia! :) Ei tartte koko päivää olla kamalassa melussa. Viime viikko olikin aika rankka. Olen menettänyt sydämeni Notre Dame-pojalle, joka on siis tämän viikon luokassa :) Se on vaan niin suloinen kaikkine selkäkyömyineen - siitä siis nimitys. Silmät loistaa kuin tähdet ja sydäntälämmittävä hymy :)

Tänään autoinkin häntä aika paljon, kun kirjoiteltiin numeroita ja kirjaimia. Tänään opeteltiin myös kehonosia. Hyvin eritasoisia tämänkin luokan oppilaat: osa ei tunnista juuri mitään kehonosia ja toiset taas tunnistaa tosi hyvin. Tasoerot ovat huomattavia myös numeroita ja kirjaimia kirjoitellessa.

Koulupäivä oli siis tänään ihan OK! Kuitenkin matka koululle ei taaskaan sujunut ihan ongelmitta. Jouduttiin nousemaan kyydistä kesken matkan, kun poliisi pysäytti matatun. Oltiin taas hämillämme, että mitä tapahtuu! Kysyin poliisilta "what's happening?". Hän kysyi mihin ollaan menossa ja vastattiin. Poliisi vinkkasi sitten naispoliisille, että pysäyttäisi meille toisen matatun. Ei ole mitenkään miellyttävää hypätä pois autosta niillä seuduilla ja oon korviani myöten täynnä matatuja.

Huomenna on kansallinen lomapäivä eikä harjoitteluakaan ole. Lomapäivää vietetään sen kunniaksi, että nykyinen presidentti astui aikoinaan virkaan tuona päivänä. Myös ensi viikon perjantaina on vapaata, koska tällöin on ekan presidentin Kenyattan kuolinpäivä.

klo 21.50: Ollaan tässä illalla kirjoiteltu jopa harj.raporttia. Hiljaa hyvä tulee...ehkä tuo joskus valmistuukin, vaikka onkin aika hankala kirjoittaa, kun eipä hirveesti tietoa olla saatu asioista, jotka pitäisi rapsaan sisällyttää! Mutta..parhaamme teemme :D

Päivä 20

Aamulla oli hurjat ruuhkat Mathareen päin ajaessa. Ajettiin myös ohi kolaroineen matatun ja bussin. Tosiaan, eipä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Matatusta oli takaikkuna säpäleinä ja samoin auton etuosa..oispa ollu kiva olla siinä matatussa. Eikä mitään takuita etteikö tommosta sattuisi meillekin. Kyllähän kolareita sattuu Suomessakin, mutta uskaltaisin väittää, että täällä riski on huomattavasti suurempi tuon liikenteen takia!

Martin kyseli taas puhelinnumeroa, Harrison oli kuulemma muistuttanut. Voi noita miehiä! Yrittihän se M. myös kysellä meitä elokuviin viikonloppuna jne. Ei huvita lupailla mitään, kun halutaan eka katsoa mimmonen sää ja keksiä sit sään mukaan tekemistä.

Päivä 19: matatukyyti :(

Päivä ei alkanut mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla, oli nimittäin aikan kamala matatukyyti aamulla. Oltiin Tiinan kanssa ainoat matkustajat, kaikki muut jäivät pois kyydistä jos hyvin aikaisessa vaiheessa. Kuski ja apupoika naureskelivat keskenään jotain. Noh, sitten yhtäkkiä matatu kääntyi johonkin pikkukujalle pois tutulta reitiltä! Alkoi pikkusen sydän hakkaamaan, että mihin ne meitä vie ja täytyy myöntää, että kaikenlaista kävi mielessä! Kuka meitä jossain slummin sivukujalla auttaisi? Kysyin apupojalta, että minne ootte menossa. Se vaan viittoi eteenpäin, että tonne. Katseltiin toisiamme Tiinan kanssa: pitäiskö sanoa, että päästäkää meidät pois? Ei sekään oikein houkutellut - jäädä nyt 'keskelle ei mitään' töröttämään. Jonkin ajan kuluttua pikkutie loppui ja tultiin isommalle tielle, joka ei kuitenkaan näyttänyt sekään tutulta..kaiken lisäksi apupoika otti matatun numeron pois ikkunasta ihankuin kyyti ois muuttunu joksikin hupiajeluksi. Hiljalleen maisemat alkoivat näyttää tutuilta ja oltiinkin oikealla tiellä! Siinä vaiheessa pääsi kyllä suuri helpotuksen huokaus. Ne hiton tyypit oli vaan päättäny oikaista...

Päivä koululla meni normaaliin tapaan mitä nyt Juniori oksensi omaan juomakuppiinsa, joi siitä vielä, oksensi lisää, kävi heittämässä yrjöt myös pihalle ja sen semmosta. Kuvia räpsittiin luokista ja ulkoa harjoitteluraporttia (esteettömyyskartoitusta) varten. John oli mallina pyörätuolinsa kanssa ja tykkäs kun otettiin kuvia :) Vekkuli kaveri.

Päivä 13: matatuhuristelua

Viikonloppua kohden mennään, jee! Koulussa mennyt tavalliseen tapaan, välillä mukavasti ja välillä tylsästi. Laululeikkejä ollaan menty Nursery-luokan kanssa ja koitettu luoda jotain yhteistä tekemistä. Muumi-kasettia ollaan kuunneltu, tanssittu ja laulettu :)  Välitunneilla ollaan vaan nautittu auringosta!

Eilen meinattiin ajaa matatulla yhen pyöräilijän päälle, joka melkein lensi ojaan säikähdyksestä. Kuski vaan päätti yhtäkkiä pökästä vastaantulevien kaistalle ja siitä huoltsikalle. Siitä sit se pyöräilijä oli justiin ajamassa. Huh, onneksi ei kuitenkaan ihan jäänyt alle! Eilen nähtiin myös matatun kyydistä, kun joku mies makasi Matharessa tien poskella ihan elottoman näköisenä. Liekö se oli hengissä?

Huomenna lähdetään koululta aiemmin pois ja mennään Kenyatta Conference Centeriin katselemaan maisemia.

Päivä 11: harjoittelupäivä Nursery class:ssä

Uusi harjoitteluviikko uudessa luokassa on lähtenyt käyntiin. Luokassa on noin 10 pientä muksua, iältään 4-7-vuotiaita. Aikamoinen apinalauma näin kahden päivän kokemuksella sanottuna, heh. Tunnit toistavat jälleen samaa kaavaa ja tuntuu niin typerältä, kun opettajat sanoo, että lapset ei jaksa keskittyä. Nojoo, en minäkään jaksaisi jos joka päivä pitäisi touhuta samoilla palikoilla 1-2h. Puuhastelusta on mielekkyys kaukana ja mun mielestä se vaikuttaa hyvin pitkälti siihen keskittymiskykyyn!

Tänään yhden tunnin alussa ei tuntunut ihmeitä tapahtuvan, joten ruettiin laulamaan Tiinan kanssa. "Ostakaa makkaraa, markalla ja kahdella jo paljon saa"-sävelellä mentiin esim. "Tanssikaa, tanssikaa, aina vaan tanssia saa", "Taputtakaa, taputtakaa, aina vaan taputtaa saa" jne. :D Taputeltiin käsiä, pompittiin, tömisteltiin jaloilla lattiaa ja kas kas, lapsetkin innostui ja siitäpä alkoikin oikein kunnon laulutunti :) Pienen pieni veturi- laulua mentiin mtyös monta kertaa läpi ja kuljettiin jonossa ympäri luokkaa. Se oli hauskaa ja lapset tykkäsivät paljon :)

Jotain vaihtelua nää lapset tartteisivat päiviinsä. Myös vuorovaikutus muiden lasten kanssa on vähäistä. Jokainen on omissa oloissaan tehden omia juttujaan. Tähänkin voisi auttaa yhteiset laululeikit - kaikki vaan ylös pulpeteista ja leikkimään! Samalla kaikki saisivat osallistua tekemiseen leikin kautta, sanoja kun ei oikein muksuilta tule. Taitaa olla yksi tyttö, joka osaa hiukan puhua ja laulaa laulujen mukana. Huomiota lapset kaipaavat etenkin eräs Monica-tyttö, joka ei tee tunneilla mitään, varastelee muiden tavaroita, kiipeilee pulpeteilla ja seinillä jne. Kurinpitoa ei toteuteta johdonmukaisesti vaan likka saa aina periksi. Joitakin komennetaan enemmän kuin toisia.

Välitunneilla pelailtiin isojen tyttöjen ja yhen pojan kanssa lentopalloa. Samalla saatiin hyvin otettua aurinkoa, tällä kertaa aurinkorasva oli mukana koululla ;) Koulupäivän jälkeen käytiin postissa ja haettiin postimerkkejä sekä kortteja Nakumatt Downtownista. Niitä sitten ollaankin kirjoiteltu lähemmäs kaksi iltaa - mikäs siinä, aika kuluu :D Shoppailtiin myös lisää tuliaisia!

Päivä 7: järkytyksiä, harkkaa, shoppailua

Kirjoitetaanpa hieman kuulumisia, kun on tätä joutilasta aikaa ;) Aloitetaan eilisillasta, kun oltiin parvekkeella istuskelemassa. Tajuttiinpa sitten yhtäkkiä, että tuossa talon muurien edessä olevan tien varrella joukko (noin 4kpl) miehiä pieksi jollain oksalla(?) yhtä avutonta miestä! Oltiin aika järkyttyneitä ja varmistui ainakin se, että pimeällä ei todellakaan ole syytä liikkua missään! Kello oli tällöin jotain 22. Kaikki osapuolet olivat paikallisia. :|

Eilisestä voisin kertoa vielä sen verran, että aamulla mentiin kaksistaan matatulla koululle. Paniikilta ei säästytty, kun meidät jätettiin autosta sanottuamme, että jäädään Mathare chiefs camp:llä pois kyydistä. Maisema näytti ihan erilaiselta kuin aiemmin ja oltiin ihan kauhuissamme, että minne ne meidät jätti: keskellä slummialuetta kaks valkoihosta tyttöä katselee hätääntyneenä toisiaan ja ympäristöä - voisko olla helpompaa "saalista"? Noo, yhen toisen matatun kuskilta ja apupojalta kysyttiin, että onko tämä chiefs camp. Eivät oikein osanneet sanoa mitään, mutta sitten siihen tuli nuori mies ja hän sanoi, että ollaan oikeessa paikassa ja että hän näyttää meille koulun. Kiitos vaan hänelle, koululle päästiin! Jotenkin kaikki vaan näytti niin erilaiselta, liekö johtui siitä, että kaikki kojut olivat vielä aamulla niin tyhjät, kun taas päivällä siitä ohi kulkiessa on paljon tavaraa ja porukkaa.

No entäpä sitten tänään. Koululle päästiin tällä kertaa muitta mutkitta :D Koululla oli käymässä fysioterapeutti, joka jumppasi sc-oppilaita ja satunnaisia kylän asukkaita/lapsia ja aikuisia. Fyssari käy joka perjantai, mikä on sinänsä ihan hieno juttu. Aamulla lähinnä katseltiin, mitä fyssari teki. Päivällä hengailtiin lasten kanssa ulkona. Heiteltiin palloa, kävelytettiin Keniä ja Evaa, koitettiin jutella Martinin kanssa, argh, ahdistava tyyppi :D Koko ajan utelemassa mitä meinataan tehdä vloppuna ja että hänen kanssaan pitäis jonnekin mennä. Tänään tunki meille mukaan lappusen, jossa oli puhelinnumero. Ja meidän asunnon numeroa kyselee yms.

Jossain vaiheessa vietiin muksut keinuille ja siinä saivat sitten vähän vauhtia. Pyydettiin Margaret-opelta isoa peittoa, jotta voitaisiin laittaa muksu siihen, ottaa päistä kiinni ja heijata. Lapset vaikutti pitävän heijauksesta :) Lounastauko. Ulkona pilvet väistyivät ja aurinko porotti täysillä, joten mentiin ulos juoksemaan ja leikkimään muiden luokkien oppilaiden kanssa.

Kuuma aurinko, iltapäivällä...alkoi naamaa ja käsiä kipristellä. Lähdettiin keskustaan. Aurinko jatkaa porottamista ja varjoon et pääse..katottiin toisiamme ja tajuttiin, että nyt muuten käristyttiin. Aamulla ei laitettu rasvaakaan, kun taivas oli ihan harmaa. No, tästä lähtien tiedetään rasvata, vaikka sataisi vettä - meinaan käristyttiin aika kiitettävästi!

Kaupungilla haahuiltiin ja joku äijä sai huijattua meitä. Juteltiin sen kanssa yhessä ruokapaikassa, puhui että menossa Suomeen opiskelemaan ja kyseli meiltä suom. koulutuksesta ja plaa plaa. Alko sit menemään jutut siihen suuntaan, että äijä olisi rahaa halunnut, muka avustukseksi junalippuihin tai jotain??! Siinä vaiheessa sanottiin, että pitää mennä ja se sit vielä valitti, että enpä tienny että ootte noin inhottavia ja muuta :D Se oli typerä juttu, mutta tapahtuipa jotain kivaakin :) Löydettiin nimittäin kaksi aivan ihanaa matkamuistopuotia, joissa oli aivan ihania esineitä, taulukankaita yms. Ostin heti valokuvakehyksen, kaulakorun ja salaatinottimet. Ois tehny mieli ostaa putiikki tyhjäksi :) Huomenna ois tarkoitus mennä Masai Marketille ja siellä tulee varmaan hulluksi, kun kaikkialla on upeita juttuja, jotka pitäis saada :D

Päivä 5

Päivä Matharessa meni ihan hyvin. Tänään special class:ssä oli jopa Margaret-opettajan tunnilla jotain tehtävää. Lapset lajitteli semmosia palikoita niille kuuluvaan "telineeseen", John laski 0-10 numeroita puusta tehtyjen numeroiden avulla. Monta kertaa hän luetteli numerot ja sitten piti taputtaa + olla hirmusen ylpeä :) Martinin tunnilla ei ollut mitään järjestettyä puuhaa. Kävelytettiin sitten paria oppilasta ja muita seisotettiin seisomatelineissä. Martin katosi taas jonnekin ja me ruettiin heittelemään palloa. Keksittiin sitten, että ennen pallon heittoa kysytään "unaitwa nani?" eli mikä sinun nimesi on. Toinen vastaa siihen ja voi sitten heittää pallon. John olikin innoissaan tästä ja hoksasi muutenkin tosi nopeasti homman jujun.

Lounaan jälkeen oli jotain hengailua, luokkien siivousta ja yhteiseen tuokioon kokoontuminen. Piakkoin lähdettiin pois ja matatuajelun jälkeen raahattiin kaupasta 5l ja 2l vesitonkkia + ruokakasseja sormet verillä :D Suihkuun onnistuttiin saamaan lämmintä vettä ja ilta oli perinteinen.

Juteltiin Tiinan kanssa, että turha pelko kaupungilla liikkuessa alkaa hälvetä. Pystyy jo paljon rennommin kulkemaan. Matatukyyditkin tuntuu olevan ihan turvallisia (mikäli ei tuolla järkyttävässä liikenteessä tule kolaria) eikä ainakaan nyt mielessä liiku ajatus, että kuski ajais vaan huitsin nevadaan ja tapahtuisi jotain ikävää. Mukavia on matatutyypitkin ollu: tänään yksikin sanoi kuiskaten, että ens kerralla päästään ilmaseks :D Matatussa on siis aina kaksi tyyppiä; kuski ja apupoika, joka houkuttelee ihmisiä kyytiin sekä hoitaa rahastuksen.

Päivä 4: eka harjoittelupäivä

Jambo! Nyt ollaan käyty Nairobin köyhimmillä alueilla, Mathare slummin alueilla ja kylläpäs olikin aikamoinen näky! Harjoittelupaikkamme, erityiskoulu, oli siis Matharen alueella ja sinne ajaessa näkyi kyllä paljon karua maisemaa. Kaikenlaisia hökkeleitä teiden varrella, joista ihmiset yrittävät myydä kaikenmoista, roska- ja muut jätekasat, miehiä juoksemassa tiellä autojen seassa vetäen jotain kärryjä, jotkut polttivat tien varrella vissiinkin roskia jne. On vaikea selittää tällä tavoin, mitä kaikkea näki! On myös mahdotonta kuvailla sitä löyhkää, mikä ympäristössä leijui!

Koululla (Mathare Special Training Centre = MSTC) meidät otettiin mukavasti vastaan :) Kiersimme kaikki luokat läpi ja tervehdimme opettajia ja oppilaita. Oppilaita koulussa on noin 140 ja kaikilla on jonkinlaisia "ongelmia"; on puheentuoton ongelmia, ongelmia ymmärtämisessä, fyysisiä vammoja (muutama pyörätuoli), autismia, kehitysvammoja...Lapset eivät vaikuttaneet juuri ymmärtävän englantia, vaikka meille mielestäni sanottiin, että ymmärtäisivät. Olimme tosin tämän päivän vaikeasti vammaisten luokassa (special class) ja kielen lisäksi oppilaat taisivat olla aika pihalla/omissa maailmoissaan. Ehkä muissa luokissa englantia ymmärretään - olisi hieman helpompi kommunikoida lasten kanssa. Saas nähdä...

Ja sitten tähän hygieniapuoleen :o Kaikki on niin likaista, että kyllähän se väkisinkin iljettää, pakko myöntää. Olisi niin mukava ottaa pieni lapsi syliin tai pitää kädestä, mutta se likaisuus tekee siitä epämiellyttävää. Kuola valuu, syödessä puolet ruuasta ja juomasta on vaatteilla, vaatteet on pississä (siis kirjaimellisesti). Koita siinä sitten koskea. Eräskin poika pissasi alleen pyörätuolissa ja siihen se vaan takaisin nostettiin kusisine housuineen jne. Ja lukija saa taas ihan itse päätellä sen hajun siinä luokassa, kun 5 ihmistä tekee tarpeensa housuihin/lattialle...

Tämä hygienian puute on paikassa varmasti se pahin asia. Muutenhan kaikki meni kuitenkin ihan OK. Ihmiset ovat ystävällisiä ja lapset suurimmaksi osaksi iloisia. Tullessamme koululle ja kierrellessämme luokissa, saimme myös aplodeja, lapset halusivat kätellä meitä jne. Kun otettiin kuvia koulusta ja oppilaista, olivat he hurjan kiinnostuneita ja halusivat tietysti nähdä, miltä kuvissa näyttivät :) Laitettiin kamera laukkuun, kun muuten olisi jokaisesta pitänyt ottaa kuvia.

Mitäs me sitten päivän aikana tehtiin? Special Class:ssä heittelimme palloja oppilaiden kanssa, minä olin lattialla erään pojan kanssa ja hän laittoin minun kädet vuoronperään päähän, olkapäille, polviin ja varpaisiin. Liekö muistellut laululeikkiä, jota muut harjoittelijat ovat varmaan leikkineet. Hengailtiin ulkona ja ihmeteltiin taas kaikkea. Kovin ihmeitä ei tehty ja meitä ei oikein opastettu mitenkään. Jonkun aikaa oltiin luokassa ilman opettajaa (Martin), kun se vaan häippäs jonnekin yhtäkkiä. Siinä sit oltiin monttu auki, että mitä nyt. Luokassa ollut Down-tyttö sitten otti ohjat käsiinsä ja alkoi ruokkimaan osaa porukasta. Myöhemmin selvisi, että tyttö onkin koulun entinen oppilas ja tällä hetkellä sinne työllistetty.

Iltapäivällä kaikki oppilaat ja opettajat + avustajat kokoontuivat samaan tilaan "ruokalaan", jossa alkoi perinteinen tiistain musiikkihetki.

 Katsottiin videolta kenialaisnaisen musiikkivideoita, porukka taputti, osa lauloi ja tanssi. Se oli mukava kokemus :) Täkäläinen musiikkikin on aika svengaavaa, heh. Svengaavaa musaa saatiin kuunnella myös matatussa, koululta pois tullessa. Koulun sihteeri Harriet oli mukana. Matatu oli pieni ja ahdas, aika hurjaa menoa kaiken kaikkiaan! Hinta on tosin halpa, 20Ksh=0,20€.

Oli kyllä uskomaton päivä ja on vaikeaa sanoin kuvata, miltä nyt tuntuu. Itku ei kuitenkaan vielä päässyt, vaikka tietysti jotkut asiat järkytti - tähän pitää nyt vain totutella. 8 viikkoa tuolla pitäisi käydä, huh!

Päivä 3: kaupunkipäivä

Päivä on mennyt nopeasti! Herätys minulle oli mielenkiintoinen. Tiina tuli makkariin ja sanoi, että joku mies on ovella. Ei sit menty aukasemaan ja kohta puhelin soi. Se olikin ollut Phanice :D Oltiin ihmeissämme, että ollaanko unohdettu treffit, mutta ei, Phanice oli vaan päättänyt tulla kattomaan ollaanko jo lähdetty kaupungille vaihtamaan rahaa. Saatiin kyyti keskustaan ja takaisin, joten ei tarvinnu kävellä isojen rahojen kanssa.

Lähdettiin sitten kävellen takaisin keskustaan kaksistaan. Hiukan jännitti. Phanice kertoi aiemmin, että eilen kun hyö oli ollut keskustassa, oli joku yrittänyt puukottaa jotain motoristia. Ei ollut ehtinyt kuitenkaan ja sitten joukko ihmisiä oli hakannu ja polttanu tämän puukotusta yrittäneen :o Että...

Mutta meillä meni kaikki hyvin keskustassa. Käytiin nettikahvilassa ja laiteltiin postia tutuille. 46min nettiaikaa maksoi 46Ksh eli 0,46€. Mailien jälkeen syömään Trattoriaan, kana + ranskalaisannos + kokis + tippi = 750Ksh/7,5€.Kauppareissun jälkeen ollaan vaan hengailtu partsilla ja aloiteltiin treenaus :D Pyritään joka toinen/joka ilta tehä pieniä sarjoja lihaskuntoa. Tän hurjan treenin jälkeen piti kävästä kylmässä suihkussa, mutta nyt on ihanan lämmin, kun laitto sukat, pitkät housut ja pitkän paidan päälle. By the way, tää asuntohan ei ole mikään lämmin. Vaikka ulkona oli tänään tosi kuuma, silti täällä on viileetä!

Huomenna alkaa harjoittelu ja nähdään Mathare Special Training Center (tästä lähtien MSTC) sekä saadaan ensikosketus slummiin. Phanice ja muut tulee hakemaan 9.30 aikaan.