Kilimanjaro ja sen reitit: tietoa

Kuva otettu vuonna 2006, kun kävimme Kenian reissulla myös Tansanian puolella

Kilimanjaro on Afrikan mantereen korkein vuori ja yksi maailman korkeimmista vuorista, jolle pystyy kiipeämään ilman varsinaisia kiipeilyvarusteita. Se koostuu kolmesta sammuneesta tulivuoresta, jotka ovat Kibo, Mawenzi ja Shira. Kilimanjaron korkein huippu (5895m) sijaitsee Kibolla ja sitä nimitetään Uhuru Peakiksi. Uhuru on swahilia ja tarkoittaa vapautta ("vapauden huippu"). 

Nimen "Kilimanjaro" sanotaan vuorostaan tulevan eräiden teorioiden mukaan swahilin kielestä ja sanoista "kilma njaro" eli "shining/white mountain". Vuoren säihkyvä luminen huippu sai Kilimanjaron läheisyydessä asuneet ihmiset uskomaan, että pahat henget vartioivat vuorta. Toisaalta olemassa on myös väite, että sana "kilemakyaro" esiintyi Chagga-heimon kielessä ja se tarkoitti "impossible journey" - mahdotonta matkaa. Muitakin teorioita esiintyy, mutta kukaan ei todellisuudessa tiedä, mistä Kilimanjaro on saanut nimensä.

Kilimanjarolla kasvillisuus vaihtelee korkeuden mukaan. Sademetsä/vuoristometsäalue ulottuu noin 3000 metriin, vuoristonummi noin 4000 metriin, jonka jälkeen on pääasiassa karua vuoristoerämaata. Huipulla on myös lunta ja jäätä (talviolosuhteet). Kasvillisuuden vaihtelevuus kertoo tietysti myös siitä, että ilmaston olosuhteet vaihtelevat rajusti riippuen siitä, miten korkealla liikutaan.

• Metsävyöhyke (2-3km): päivä ~ 20, yölämpö ~ 5-10 

• Vuoristonummivyöhyke (3-4km): päivä ~10-18 ja yö -2

• Alpiininen ylänkö (4-5km): päivä 5-10 ja yö -20

• Huippuvyöhyke (yli 5km): päivä 0-5 ja yö -25.

Sadekaudet ajoittuvat maalis-toukokuulle sekä marras-joulukuulle. Päivittäiset sadekuurot ovat kuitenkin tyypillisiä ympäri vuoden, etenkin metsävyöhykkeellä. Tammi-helmikuussa on lämpimintä ja kuivinta, joten yleisesti ottaen ne ovat parhaat kiipeämiskuukaudet. Oli kiipeämisajankohta mikä tahansa, on syytä varautua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin! Hyvät varusteet siis mukaan, jotta matkanteko on miellyttävämpää. 

 Kilimanjaron huipulle on 6 eri reittimahdollisuutta: Marangu, Machame, Shira, Rongai, Lemosho ja Umbwe. (Kilimanjaron reittivaihtoehdot)  Tulen luultavasti käyttämään omalla vaelluksellani Marangua, joten kerron siitä hieman.

Marangu on siis suosituin ja yleisimmin käytetty reitti, ns. turisti- tai coca cola-reitti. Marangu-reitillä nukutaan majoissa, kun taas muut reitit mennään telttamajoituksella. Marangu on reiteistä helpoin ja nopein. Toisaalta nopeus ei ole valttia vuorenvalloituksessa, joten nopeus on myös yksi reitin miinuspuoli.


Vuoristotaudin oireita tulee lähes kaikille vuorta valloittaville, joten pääkivuilta, huonolta ololta ja vatsavaivoilta tuskin tulee säästymään. Oireita ja omaa kehoa tulee kuitenkin kuulostella tarkkaan ja jos oireet pahenevat huomattavasti, esiintyy huimausta tms, on parempi keskeyttää matka. Vuoristotaudin oireet ovatkin suurin syy keskeyttämisille, ei suinkaan huono kunto. Itse olen suunnitellut ottavani yhden lisäpäivän Horombo Hutilla, jolloin voin totutella korkeaan ilmanalaan, jotta huiputus olisi todennäköisempää!
 Marangu-reitin "pysäkit"

• Mandara hut (noin 2700m merenpinnasta)
• Horombo hut (noin 3700m merenpinnasta)
• Kibo hut (noin 4700m merenpinnasta)
• Uhuru peak (5895m merenpinnasta)

Kartta Marangu-reitistä (ja muista reiteistä) yms.

Marangu-reitin pituus on noin 70 kilometriä ja korkeuseroa tulee reilut 4000 metriä (lähtöportti noin 1700m, Uhuru Peak 5895m). Marangu-reittiä käyttäessä vuorenrinne on pääasiassa loivaa Kibo Hutille saakka, jonka jälkeen alkaa noin kilometrin mittainen jyrkkä ja mutkitteleva polku kohti Gillman's Pointia (5685m). Tänne asti päässyt vaeltaja on valloittanut Kilimanjaron. Ne, jotka vielä jaksavat, voivat jatkaa Uhuru Peakille saakka. Tämä on ehdottomasti tavoitteena! :) Yrittänyttä ei laiteta.