Tervetuloa matkailublogiini
!

Tarkoituksenani on kirjoitella tänne erilaisia matkasuunnitelmia ja tietysti päiväkirjamerkintöjä itse reissunpäältä.

Tavoitteenani ei ole kirjoittaa erityisen hienoin sanakääntein. Kunhan sepustelen perusjuttuja sen kummempia runoilematta! Kirjoituksia yritän elävöittää myös mahdollisimman paljon kuvilla, koska matkakuvat ovat itselleni jonkinmoinen pakkomielle ja ainakin itse tykkään katsella kuvia melkein enemmän kuin lukea kirjoituksia :) Makunsa toki kullakin!

Blogin sisältö-sivulta voit nopsasti katsoa, mitä kaikkea täältä blogista jo löytyy :) Voit myös hypätä suoraan tietyn reissun blogijuttuihin klikkaamalla reissun nimeä tai käyttämällä tunnisteita.



torstai 14. tammikuuta 2010

Blaah! Ei kiva paiva.

En tykannyt tyopaivasta tanaan ollenkaan, myonnettakoon! Muksut oli ihan ylienergisia ja rauhattomia. Eivat kuunnelleet mitaan. Karkailivat leikkimaan (eli riehumaan) kesken 'tunnin' ja mulla meinas menna hermot. Ihan alyttoman turhauttavaa, kun et voi komentaa heidan kielellaan. Yritin kylla eleilla ja ilmeilla (+englannilla) tehda selvaksi jos en pitanyt jostain puuhasta, mutta eipa se mitaan auttanu. Hoh hoh, oon ihan poikki ja jotenkin arsyttaa koko paiva...Toivottavasti huomenna menee paremmin. Tosi rasittavaa olla koko paiva hirveessa melussa ja ymmartamatta sanaakaan mita ymparilla puhutaan. Lahes koko ajan joku marisee, itkee, huutaa tms. Ihankuin eivat osais puhua normaalilla aanella - koko ajan pitaa huutaa. En ymmarra. Joo, et tammosia fiiliksia tanaan. Ehka tammosiakin paivia pitaa olla valissa - ja ehka eilinen meni sitten liiankin hyvin.

Niin ja toihin meno + sielta pois tuleminen vie ihan kamalasti energiaa, kun odottelet dala dalaa ties miten kauan, sitten hyppaat kyytiin ja joudut ehka seisomaan tai sitten istumaan semmoisessa sentti x sentti-tilassa! Lisaksi joudutaan B:n kanssa menemaan ja tulemaan aina kahdella eri dala dalalla. Pitaa siis vaihtaa viela valissa autoa ja taas odotella jne. Auto on jo ihan taynna, ihmiset istuu kuin sillit purkissa ja useampi ihminen seisoo litistyneena toisiinsa. Sitten dala pysahtyy ja ottaa kyytiin lisaa ihmisia - tiivistakaa vaan, viela mahtuu! Ei hemmetti...kun ei mahdu - silti vaan otetaan viela pari ihmista jonnekin valiin tai sitten joku roikkuu suurinpiirtein ulkona ovesta. Naihin dala daloihin verrattuna tunnen jopa suurta haikeutta Nairobin matatuja kohtaan. Lisaksi ne oli sentaan yleensa ihan OK-kuntoisia autoja, kenties hyva musiikki soi taustalla jne. Taalla ei voi sanoa samaa: autot on tosi huonokuntoisia eika ollenkaan samaa meininkia kuin Nairobissa, heh. Ei siellakaan kaikki tosin aina mennyt putkeen, kuten osa lukijoista varmaan tietaa, mutta talla hetkella tuntuu, etta matatut olivat lahes ihania =D Jos Tiina luet tata, niin voitko kuvitella, etta sanon nain? =D

2 kommenttia:

  1. Kyl ne päivät taas paranee tuosta! Oishan se ihan tylsääkin, jos kaikki menis hienosti koko ajan :) Lapset on lapsia.

    Mä sain mun pyörän takas -JEE! Kirjekuoret on hankittu valmiiksi, joten kaikki on melkein valmista :D Eilen alkoi taas kortepohjan jumppa ja oli ihan outoa olla siellä ilman sua, mut ei auta kuin vaan kärsiä yksinäisyydestä :) Oon jaksanut ihan kivasti urheilla muutenkin (hiihtoa, vesijumppaa, vatsista, lenkkeilyä ja balancea olen harjoittanut), että kilojen pitäisi toiv tippua :)

    Pusselit ja tsemiä!

    VastaaPoista
  2. No en kyllä voi kuvitella!! Jos ne tosiaan on vielä pahempia, niin mä varmaan olisin saanu siellä jo jonkun kohtauksen! :D Tosta alkukertomuksesta tuli ihan mieleeni aika Matharessa. Kaikki oppilaat kun eivät olleet niin hiljaisia ja kilttejä :)

    -Tiinu-

    VastaaPoista