 |
| Viitaten minuun ja kaksosiin masussa :D |
Mitteepä mä sitten tein noina yksinäisinä päivinä Hulhumalen saarella, jalka rikki? :D No, ajelin pyörällä saarella, ostin jätksiä, nukuin pitkään aamulla, otin myös päivätorkkuja, linkutin rantaan ja istuin siellä kirjaa lueskellen, välillä kävin uimassa/viilentymässä, katselin kun lapset leikki rantsussa, illalla kirjoittelin kuulumisia kotiin ja kattelin puhelimella parit ohjelmat...Wifi, on se vaan kiva juttu ;) Jalan mustelma vaan laajeni ja mä vaan sitä koitin välillä sitoa, että olis jotain tukea siinä nilkassa. Ei se kuolioon kuitenkaan menny, kiva! ;)
2. maaliskuuta oli lähtö Hulhumalen saarelta Malen lentokentälle, jonne siis ajoi hotellilta ehkä vartin verran. Taas tää hotellin pomotyyppi lähti saattamaan mua ja veti mun matkalaukut yms. Hirmu pitkät jonot oli check in:iin ja tyyppi sit sanoi, että käy neuvottelemassa tiskilla vanhan tuttunsa kanssa. Pääsin sitten jonon ohi tekemään lähtöselvityksen. Siinä vielä kyselivät, haluanko pyörätuolin Istanbulissa, mutta mä vaan sanoin, että kyllä mää pärjään! Jep jep, jo Malen lentokentällä linkuttaminen sai jalan särkemään. Istanbulissa sitten välimatkat oli huikean pitkiä ja jalka alkoi olla tosi rikki. En silti luovuttanut vaan linkutin menemään. Hyvä (idiootti) minä :D No, menin lopulta vaan lähtöportin penkeille istuskelemaan ja odottelin siinä, että koneeseen alettiin ottaa ihmisiä.
Suomessa lento oli 3. maaliskuuta noin klo 12 aikaan päivällä. Matkatavarat tuli perille myös ja niiden kanssa lähdin sitten "kävelemään" jalkaani raahaten Mehiläinen Airport:iin eli lekuriin. Siellä sitten hurahtikin monta tuntia, koska ei mulla mitään aikaa ollu varattuna ja lääkärit oli kiireisiä. Yks lääkäri lupas, että ottaa mut vastaan "jossain välissä", joka osoittautuikin varmaan 1,5 tunnin odotteluksi. Kun lääkäri oli katsonut jalan, määräsi röntgeniin, jonne myös odottelin ehket 30-45 min. Sen jälkeen takas kuvien kanssa lääkärin puheille, välissä taas ehkä tunti odottelua. Puuuuh, alkoi hiukan jo painamaan, kun pitkät lennotkin takana. Lopulta röntgenissä näkyi pieni kantaluun murtuma ja sain kävelykepit sekä isohkon laskun. Onneksi menee vakuutukseen! Taksilla pikkusiskon luokse pariksi yöksi ja edelleen sitten junalla Hki-JKL kyläilyn jälkeen. Juna-asemalle tuli täti auttamaan, että pääsin kaikkien kamojeni kanssa junaan.
Puuh, reissu ohi taas kerran ja taas uusia kokemuksia sekä maailmankolkkia nähty :) Kotona myöhemmin selvisi, että jalassa ei ollutkaan murtumaa vaan ihan kantapään kova ruhje. Olin sairauslomalla töistä melkein kuukauden. Raskaus eteni reissunkin aikana hyvin ja kaikki siis OK tällä hetkellä! Tästä päästääkin siihen tietoon, että mulla on nyt varmasti aika pitkä tauko näistä reissuista eli matkablogi luultavasti hiljenee aika lailla! Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa toi kaksosraskauden eteneminen, niin siitä kirjoittelen osoitteessa:
Ensinnäkin paljon onnea! Tuplaonnea :D
VastaaPoistaHurja tuo sun jalan kolautus :( Hyvä, että selvisit kuitenkin Suomeen, eikä jalkaa jouduttu operoimaan. Malediivit vaikuttaa kyllä upealta. Eihän tuota turkoosia vettä kyllästy koskaan katselemaan.
Kiitos :)
PoistaJalka on nyt parantunut jo hyvin. Joskus pitkien työpäivien jälkeen kotona saattaa edelleen tuntea kantapäässä, että joku ruhje siellä on ollut, mutta varsinaista kipua ei ole onneksi enää!
Malediivit oli hieno paikka, etenkin jos haluaa tutkia merenalaista maailmaa. En tiiä sit mimmosta menoa noilla turistisaarilla on eli jaksaako siellä vaan löhötä paria viikkoa - itse en ehkä jaksaisi :) Yllättävän hyvin jaksoin ton laivareissun, vaikka se oli ihan pelkkää oleskelua hyvin rajatuissa tiloissa :) Snorklaus on mahtavaa!