Tervetuloa matkailublogiini
!

Tarkoituksenani on kirjoitella tänne erilaisia matkasuunnitelmia ja tietysti päiväkirjamerkintöjä itse reissunpäältä.

Tavoitteenani ei ole kirjoittaa erityisen hienoin sanakääntein. Kunhan sepustelen perusjuttuja sen kummempia runoilematta! Kirjoituksia yritän elävöittää myös mahdollisimman paljon kuvilla, koska matkakuvat ovat itselleni jonkinmoinen pakkomielle ja ainakin itse tykkään katsella kuvia melkein enemmän kuin lukea kirjoituksia :) Makunsa toki kullakin!

Blogin sisältö-sivulta voit nopsasti katsoa, mitä kaikkea täältä blogista jo löytyy :) Voit myös hypätä suoraan tietyn reissun blogijuttuihin klikkaamalla reissun nimeä tai käyttämällä tunnisteita.



perjantai 12. kesäkuuta 2009

Koskenlaskua! Jihaa!

Vihdoin koitti koskenlaskupäivä - ehdottomasti sellainen retki, jonka halusin täällä toteuttaa! Varasimme koskenlaskuretken Trogirista (Portal Travel Agency). Hintaa tuli 370 kunaa eli noin 50 euroa. Tähän sisältyi siis kuljetukset (menopaluu) Okrug Gornjista Ômis-kaupunkiin, josta siirryimme vuoristoon ja Cetina-joelle. Ei nyt ihan mahdoton summa, varsinkaan, kun ehdottomasti halusin tuon retken toteuttaa! Suoraan joltain koskenlaskuja järjestävältä taholta olisi tietysti saanut retken edullisemmin, mutta toisaalta sitten olisi pitänyt ajaa bussilla Trogiriin, josta vuorostaan Ômisiin, sama homma takaisin tullessa. Nyt asiat sujui helposti, kun kaikki oli sinällään valmista. 

Aamulla 7.20 meidät tultiin hakemaan OG:n kirkolta, josta aloitimme matkan kohti Omis-kaupunkia. Trogirista kyytiin hyppäsi australialaispariskunta Derreck ja Pamela. Matka Omisiin kesti noin tunnin ja siellä vaihdoimme autoa, kumiveneet matkaan ja eikun ajamaan vuoristoa ylemmäs lähtöpisteeseen.

Retki alkoi hiljaiseen tahtiin, ihastellen maisemia ja jutellen kipparin sekä Derreckin ja Pamelan kanssa. Tunnin verran varmaan melottiin, minkä jälkeen pidettiin pieni breikki. Uitiin todella kylmässä Cetina-joessa ja odoteltiin koskenlaskun toista vaihetta, mikä olisi kuulemma retken paras vaihe - ja niinhän se olikin :) Paddle, paddle! Right normal! Left back! Paddle hard! Kipparin ohjeet olivat hyvät ja tarpeelliset - hyvin suoriuduttiin vaikeimmistakin paikoista!
 
   
 
Bomba-huuto oli tarkoitettu yhteen tiettyyn kohtaan koskea. Tällöin tuli hypätä veneen pohjalle istumaan ja suojata pää (kypärä oli päässä tietysti myös). Bombaa myös harjoiteltiin ennen kuin oli "tosi kyseessä" :) Toinen vaihe kesti myös arviolta tunnin, taukopaikalla sai hypätä kalliolta (noin 4,5m) veteen jos halusi ja pitihän se tietty kokea pariin otteeseen! Harvemmin sellaiseen on mahdollisuus sellaisissa upeissa maisemissa :) Ihan loistava kokemus!

BOMBAAAA!
 
  
 
Kolmas vaihe oli taas aika rauhallista menoa ja olikin enemmän sellaista maisemien katselua. Retken loppuvaiheilla kippari kysyi haluttaisiinko alittaa kaatunut puu ja me sitten, että miksipäs ei. No, ei menny ihan putkeen. Mentiin aika vauhdilla kohti alituskohtaa, joka olikin todella matala. Eikun vaan kaikki niin matalaksi kuin mahdollista - ei ihan silti onnistunut: itse sain osumaa käteen, kippari myös ja Derreckin lasit oli vissiin lähteny päästä. Noh, kokeiltiinpa sitten sitäkin, heh.
 
 
Cetina-joki on noin 100km pitkä (Dalmatian seudun pisin joki) ja me meloimme siitä noin 9 kilometrin pätkän. Ajallisesti retki kesti 3,5-4 tuntia. Ehdottomasti rahan arvoinen retki! Tykkäsin ja sattui niin upea päiväkin vielä :) Mitä nyt vähän käräytin itteäni...Koskenlaskun päätteeksi käytiin muuten syömässä Omisissa D:n ja P:n kanssa. Kala-, salaatti- ja ranskalaislautanen neljälle. Oli ihan hyvää, perussettiä. Retki alkoi olla päätöksessään ja suuntasimme takaisin. Hieno päivä kaikenkaikkiaan :)
Myöhemmin käväistiin rantsussa ja ilta lepäillen asunnolla. Vielä kaksi kokonaista päivää jäljellä, mitäköhän huomenna keksisi?

2 kommenttia:

  1. Hoh, tätä olen hinkunut jo viime kesästä asti. Pakko päästä koskenlaskuun! Kiitos vinkeistäsi, kuvista ja fiiliksen nostattamisesta!

    T, PP Charlien :)

    VastaaPoista
  2. Oli tosiaan mukava reissu ja meille sattui tosi kiva porukkakin kaiken lisäksi. Veneen "kippari" oli hauska ja australialaispariskunta oikein leppoisa :)

    Koskenlaskusta mulla ei ollut aiempaa kokemusta, mutta pärjäsin hyvin, eli hyvä retki myös kokemattomille. Jos vaan englantia osaa, niin ymmärtää kipparin ohjeet.

    Meidän kipparin veli ohjasi jotain venäläistä porukkaa, joka ei tajunnut tehdä veneessä mitään ja heitä oli aika monta henkilöä kyydissä (8?). Oli kyllä kova työ hänellä ohjata venettä ja kipparit välillä huutelivat keskenään ja meidän kippari selitti, että veli oli aika vihainen venäläisporukalle :D

    VastaaPoista