Mukava päivä jälleen takana. Mitä nyt hiukan meni hermot rannalla noihin kaikkiin jututtajiin/kaupustelijoihin. Ärsyttää, kun ne ei vaan tajua kun sanoo kerran nätisti, että ei kiitos. Olis ihan kiva vaan loikoilla rauhassa kaikessa yksinäisyydessä ja nautiskella, mutta ei oikein onnistu kun koko ajan joku tulee höpöttämään. Aloittaa tervehtien, kysellen mitä kuuluu, miten menee, mistä ootte, mikä nimi ja blaa blaa..ja sit sen jälkeen kiinnostaisiko semmonen ja tämmöinen. "Ei kiitos!" No entä tämmöinen blaa blaa...
Tänään varsinkin yks äijä kävi hermoille. Kyseli, että olisko mulla aikaa jutella, sanoin että ei nyt. Kymmenen minuutin kuluttua tulee mua vastaan kun kävelen vedessä: "lähetkö mun kanssa kävelemään pienen lenkin rannalla?". "Ei kiitos!" No sitten "entä jos istutaan täällä rannalla ja jutellaan?" Joo ei. Kolmannen kerran tuli vastaan, kun käveltiin rantaravintolaan syömään alkuillasta "Voinko liittyä seuraan?" Joo ei kiitos, haluamme olla kahdestaan. Tajuais jo!
Niin käytiin tosiaan ulkona syömässä. Tultiin takaisin vaille 7, kun alkoi pimetä. Jännä miten täällä muuttuu hämärä täydelliseksi pimeydeksi ihan silmänräpäyksessä! Yks valkolaismies tuli ravintolalla kysymään, halutaanko huomenna osallistua barbeque-iltaan, sanoi että olis kiva jos siellä ois muitakin kuin hän. Yks rastatyyppi järkkää sen illan, kyseli meiltä päivällä kiinnostaako ilta. No, ties vaikka mennään, kun on viimeinen iltakin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti