Kaikki Malediivien matkajutut vihdoin blogissa!

Huh, vihdoin ja viimein jaksoin kirjoitella viimeisten reissupäivien juttuja :) On vähän ollu muuta mielessä tässä viime kuukausina! Tämä matkablogi hiljenee varmasti jatkossa paljon, koska elämään tulee "vähän" uutta sisältöä kaksosten muodossa. Tällä hetkellä, toukokuun 6. päivä, elellään raskausviikkoa 19+3. Tästä elämänmullistuksesta enemmän toisessa blogissa, jonne pääsee tästä linkistä. Voihan olla, että kirjoitan jatkossa matkailusta Suomessa. Jää nähtäväksi! Kiitos kaikille teille, ketkä olette tätä matkablogiani seurailleet!

9-10. päivä: ajanviettoa Hulhumalessa, paluu Suomeen

Viitaten minuun ja kaksosiin masussa :D

Mitteepä mä sitten tein noina yksinäisinä päivinä Hulhumalen saarella, jalka rikki? :D No, ajelin pyörällä saarella, ostin jätksiä, nukuin pitkään aamulla, otin myös päivätorkkuja, linkutin rantaan ja istuin siellä kirjaa lueskellen, välillä kävin uimassa/viilentymässä, katselin kun lapset leikki rantsussa, illalla kirjoittelin kuulumisia kotiin ja kattelin puhelimella parit ohjelmat...Wifi, on se vaan kiva juttu ;) Jalan mustelma vaan laajeni ja mä vaan sitä koitin välillä sitoa, että olis jotain tukea siinä nilkassa. Ei se kuolioon kuitenkaan menny, kiva! ;)

2. maaliskuuta oli lähtö Hulhumalen saarelta Malen lentokentälle, jonne siis ajoi hotellilta ehkä vartin verran. Taas tää hotellin pomotyyppi lähti saattamaan mua ja veti mun matkalaukut yms. Hirmu pitkät jonot oli check in:iin ja tyyppi sit sanoi, että käy neuvottelemassa tiskilla vanhan tuttunsa kanssa. Pääsin sitten jonon ohi tekemään lähtöselvityksen. Siinä vielä kyselivät, haluanko pyörätuolin Istanbulissa, mutta mä vaan sanoin, että kyllä mää pärjään! Jep jep, jo Malen lentokentällä linkuttaminen sai jalan särkemään. Istanbulissa sitten välimatkat oli huikean pitkiä ja jalka alkoi olla tosi rikki. En silti luovuttanut vaan linkutin menemään. Hyvä (idiootti) minä :D No, menin lopulta vaan lähtöportin penkeille istuskelemaan ja odottelin siinä, että koneeseen alettiin ottaa ihmisiä.

Suomessa lento oli 3. maaliskuuta noin klo 12 aikaan päivällä. Matkatavarat tuli perille myös ja niiden kanssa lähdin sitten "kävelemään" jalkaani raahaten Mehiläinen Airport:iin eli lekuriin. Siellä sitten hurahtikin monta tuntia, koska ei mulla mitään aikaa ollu varattuna ja lääkärit oli kiireisiä. Yks lääkäri lupas, että ottaa mut vastaan "jossain välissä", joka osoittautuikin varmaan 1,5 tunnin odotteluksi. Kun lääkäri oli katsonut jalan, määräsi röntgeniin, jonne myös odottelin ehket 30-45 min. Sen jälkeen takas kuvien kanssa lääkärin puheille, välissä taas ehkä tunti odottelua. Puuuuh, alkoi hiukan jo painamaan, kun pitkät lennotkin takana. Lopulta röntgenissä näkyi pieni kantaluun murtuma ja sain kävelykepit sekä isohkon laskun. Onneksi menee vakuutukseen! Taksilla pikkusiskon luokse pariksi yöksi ja edelleen sitten junalla Hki-JKL kyläilyn jälkeen. Juna-asemalle tuli täti auttamaan, että pääsin kaikkien kamojeni kanssa junaan.

Puuh, reissu ohi taas kerran ja taas uusia kokemuksia sekä maailmankolkkia nähty :) Kotona myöhemmin selvisi, että jalassa ei ollutkaan murtumaa vaan ihan kantapään kova ruhje. Olin sairauslomalla töistä melkein kuukauden. Raskaus eteni reissunkin aikana hyvin ja kaikki siis OK tällä hetkellä! Tästä päästääkin siihen tietoon, että mulla on nyt varmasti aika pitkä tauko näistä reissuista eli matkablogi luultavasti hiljenee aika lailla! Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa toi kaksosraskauden eteneminen, niin siitä kirjoittelen osoitteessa:

http://elaman-pienet-ihmeet.blogspot.fi/ 

8. päivä: Laivareissu ohi, lääkärillä käynti

Aamulla perusmeininkiä laivalla. Aurinko alkoi porottaa mukavasti ja aamupalan jälkeen äkkiä bikinit päälle, rasvaa ympäriinsä ja kannelle vielä loikoilemaan. Jossain välissä kävin pakkaamassa kamppeet hytissä. Tänäänhän siis päätimme laivareissumme ja lähdimme kaikki omille teillemme. Osa lähti suoraan lennolle kohti kotia, osa jatkoi vielä lomailua Malediiveilla kuten minä itse. Sanottiin hyvästit ja jaettiin laivan henkilökunnalle tipit jne. Malen lentokentälle meidät "jätettiin" ja itse soittelin infosta hotelliin, josko joku pääsisi mut hakemaan kentältä.

Malen lentokentän maisemat

Taustalla Male, Malediivien pääkaupunki. Sinne oli tarkoitus mennä, mutta en jalan takia voinutkaan.

Minut tultiin hakemaan ja majoitun jälleen Beach palace-hotelliin, missä yövyin ennen laivalle lähtöä yhden yön verran. Hotellin henkilökunnalle näytin jalkaa, kun ne ihmetteli, miksi linkkasin. Hotellin "pomo" sitten sanoi, että lähdetään näyttämään jalkaa lääkärille, kun mä siinä mietin, että pitäiskö vaiko eikö. Tää heebo sitten otti mut skootterinsa kyytiin ja kyyditsi mut lääkäriin. Lääkäri ei onneksi maksanut paljoa, itse asiassa tää hotellin tyyppi maksoi sen muutaman euron maksun! En ees tajunnu koko asiaa ennen kuin oltiin pois lähdössä, eikä hyväksynyt kun tarjosin rahaa. No, lääkäri siis katsoi jalkaa ja esitti muutaman kysymyksen. Kysyi haluanko röntgenin ja että enhän ole raskaana. Vastasin, että kyllä olen. Se siitä röntgenistä, eivät suostuneet ottamaan kuvaa jalasta. Sain siis mukaani särkylääkereseptin ja jotain voidetta sekä sidostarpeita jalkaan. Näillä mennään loman loppu. Suomessa sit röntgeniin varmaankin. Kävelykeppejä en saanut eli pakko linkuttaa vaan hotellilta rantaan jne. Hotellin tyyppi sanoi, että saan käyttää polkupyörää jos sillä on helpompi liikkua :)

Huoneeni Beach Palacessa oli tällä kertaa tosi iso ja mukava :) Paaaaljon suurempi kuin se, missä vietin yhden yön ennen laivareissua! Täällä sitten parit seuraavat päivät...

Hotellin katolta, ruokailutila tossa alempana

Rantsu on ihan minuutin kävelymatkan päässä

7. päivä: Viimeinen päivä laivalla

Jalan tilanne on heikko. Se on ihan äärettömän kipeä ja jalkapohjaan on tullut keskelle mojova mustelma! Kipeä se ei niinkään ole tuosta mustelman kohdalta (tai on se, mutta ei niiiin pahasti), enemmänkin kantapäästä ja nilkasta. Päkiän varassa voin linkuttaa menemään, mutta tukea on otettava seinistä ja kaiteista mikäli mahdollista! En haluaisi pilata viimeistä päivääni laivalla joten harkinnan jälkeen lähdin kuitenkin vielä viimeisille snorklausreissuille. Räpylä meni jalkaan eikä sen avulla uiminen juurikaan tuntunut missään. Painoa kun ei uidessa tullut jalkapohjalle. Pyrin kuitenkin potkimaan enemmän toisella jalalla. Snorklaus sujui siis jalasta huolimatta hyvin ja viimeiset kalabongaukset on nyt tehty, nyyh.

Päivä oli edelleen aika harmaa, joten snorklailun lisäksi päivä koostui pitkälti syömisestä ja hytissä pötköttelystä, lueskelusta ja ristikoiden tekemisestä. Ei voinut ottaa aurinkoa kannella, höh.

6. päivä: palmusta alas, poks, jalka rikki

Vähän huonohko fiilis jatkui edelleen tänä päivänä. Nukuin mukavasti iltakasista aamuseiskaan eli hyvät unet, mutta SILTI vaan väsyttää ihan tautisesti! Ehkä auringonpistos?  

(Tai raskaus? Aiemminhan en olekaan tainnut mainita, että raskaanahan tässä siis ollaan ja kaiken kukkuraksi kaksoset tulossa! Tää raskaushommahan oli siis salaisuus vielä reissun ajan ja sen jälkeenkin. Tämä onkin kirjoitettu Suomesta käsin toukokuussa ja raskauskin on jo paljastettu eli nyt voin täälläkin siitä kirjoittaa :))  

No, aamupalan jälkeen menin sitten takaisin nukkumaan väsymystäni pois. Päivä oli harmaa, sadetta ja pilviä! Laitoin varuilta sea band-rannekkeet ranteisiin eli niitten sanotaan auttavan huonoon oloon johtui se sitten matkapahoinvoinnista tai raskaudesta. Ruokakaan ei ole oikein maistunut. Snorklaamassa kävin kerran, mutta toisen reissun jätin ihan suosiolla väliin. Ei huvittanut kastella itteä koko ajan, kun sääkin oli niin synkkä ettei ois voinu mennä vaan aurinkoon kuivattelemaan.

Snorklausreissulta: meren ruusut

Päivällä ankkurointiin paatti ja lähdettiin vierailulle pienelle saarelle. Parempi olo oli, jes! KUNNES....kiipesin palmuun kuvattavaksi. Mitäs sitten tapahtuukaan?? No, tulin sieltä sitten alas kivikovalle rantahietikolle oikea jalka tömähtäen maahan ensin ja nyt jalka on oikeastaan liikuntakyvytön. Saarella koitin linkata eteenpäin aika kovissa tuskissa ja meinasin pari kertaa pyörtyäkin, koska kipu oli vain niin kova. Voi hemmetti! Nilkka ja kantapää = not good! Laitoin laivalla sidoksen jalkaan ja lepäilen nyt. Illalla laivalla liikuin hyppien yhdellä jalalla, pidellen seinistä ja kaiteista tukea. Ihan mahtavaa... Illallisella meillä oli kaikenlaista paikallista ruokaa, mikä oli kiva juttu. Onneksi ei joka ilta kuitenkaan syöty ihan niin tuhdisti, lähes kaikki oli nimittäin uppopaistettua!

Vähän pohdituttaa, että miten pärjään Hulhumalessa 3 päivää yksin, lennoilla, entä Helsingissä? Junassa? Koneen vaihto Istanbulissa? Lääkärille täällä vai Hesassa vasta? Molemmissa?

5. päivä: paha olo, delfiinejä, Dhiggaru

Aamulla oli kamalan vaikea herätä, väsytti ihan tajuttomasti. No saimme kuitenkin tapojen mukaan erinomaisen aamupalan: paahtoleipää, paistettuja munia, lättyjä ja hilloo, hedelmiä, mangomehua yms. Väsymys vaan jatkui ja menin hyttiin lepäilemään. Ilmeisesti vähän nukahdinkin, koska heräsin siihen, että laiva keinuu aika paljon. Sen verran, että ajattelin, että ei ole hyvä olla sisätiloissa jos laiva vaikka kaatuu. Todellisuudessa se ei varmasti ollut millään tasolla edes lähellä, mutta näin kokemattomana keinunta tuntui aika suurelta. No, lähdin sitten pois hytistä ja hyvin keinutti silleen, että seinistä sai ottaa tukea. Muutkin olivat laivan takaosassa, koska reissun alettua meille kerrottiin, että se on paras paikka jos tulee huono olo/isot aallot.

Mä olin vielä elävien kirjoissa hetken, mutta hiljalleen olo vain paheni ja paheni. Paha olo alkoi olla sitä luokkaa, että en tiennyt miten päin olisin. Victor yritti antaa mulle limeä, mikä vois helpottaa. Kävin staff:n tiloissa sisällä kannen vieressä - ei, ei hyvä missään nimessä, en saa happea! Sen jälkeen menin istumaan laivan sivulle. Katie kävi sanomassa, että tuijota horisonttia, se voi auttaa. Ja minähän tuijotin. Hetken jo luulin, että olo helpottaa, mutta sitten se taas yhtäkkiä paheni. Sitten ilmoitinkin, että nyt lentää oksennus ja näinhän siinä kävi. Laidan yli vaan yöks! Sen jälkeen helpotti vähän ja kanavan(?) ylityskin oli melkein ohi. Eli oltiin justiinsa kahden atollin välisellä alueella, jossa merenkäynti on voimakkaampaa. Olin muuten ainut jolla olo noin paha olo :D

No, tän episodin jälkeen olin aika tööt. Bongattiin kuitenkin parit delfiiniryhmät (kuvat ei oikein onnistunu, mut video löytyy) ja se vähän piristi! Loikoilin yläkannella ja kävin välissä vain lounaalla. Siirryin välillä hyttiin nukkumaan ja viiden maissa Katie tulikin herättelemään, koska lähtisimme Dhiggarun kyläsaarelle vierailulle. Dhiggarun pienellä saarella kierreltiin ehkä tunnin verran. Vanha kalastajakylä, mutta valitettavasti nykyisin kalaa ei tule enää niin paljoa. Kuitenkin kalastus on yhä tärkeää kyläläisille! Oltiinkin lähdössä juuri pois, kun kalastajat palasi mereltä noin 500kg kalaa mukanaan. Se on kuulemma liian vähän. Ennen saatiin 1000kg.

Delfiiniparvi uiskenteli kohtuullisen lähellä. Harmi, kun en hyviä kuvia saanut.

 Dhiggaru

Tsunami vaikutti myös Dhiggarun kylään ja joissain osissa saarta oli aika tyhjän näköistä. Tiilipinoja oli sinne pinottu uusia rakennuksia varten, mutta vielä niitä ei oltu saatu rakennettua. Jotkut perheet asuvat vähän hökkelintyyppisissä ratkaisuissa tällä hetkellä.

Illalla laivalla vaan lepäilin. En lähtenyt takas kylään - muut lähti katsomaan perinteistä tanssiesitystä yms. Mulla vähän öklö-olo joten parempi oli jäädä vaan laivalle lepäilemään. Tehtiin me muuten tänäänkin pari snorklausreissua. Toinen oli sellainen virran mukana snorklaus ja se vähän jännitti, koska Belizessä sattui sillon se snorklausonnettomuus, jossa pari snorklaajaa menehtyi, kun he joutuivat vissiin virtauksen vietäväksi jne. Noh tämä meidän reissu meni hyvin ja oli hauska, kun ei tartennu tehdä mitään. Alam tarkisti myös, mihin suuntaan virtaus vie ennen kuin me mentiin veteen. Virtauksessa oli PALJON kaloja! Ihan älyttömästi, suuria parvia! Hienon näköistä oli - kuvia ei ehtinyt ottaa juurikaan :D

Black moray eel

 Näitä oli ihan hirmusen paljon! Hienon näköistä :)