Päivä 15

Niin vain kävi, että uimaan ei päästykään, koska aamupäivällä oli aivan pilvinen ja harmaa taivas. Tylsää! No, joka tapauksessa lähdettiin käymään keskustassa, mutta kuinka ollakaan, Masai marketia ei tänään jostain syystä ollutkaan :( Kierreltiin sitten keskustassa ja käytiin parissa kenkäliikkeessä (mm. Bata). Kengät on halpoja, saa nähdä tarttuuko jotkut läppänät kotiinviemisiksi. Sitten bongattiin ihana afrikkalaistavaraputiikki ja sieltä löytyi kaikenlaista kivaa :) Veljelle ostin naamion ja kotiin kirahvikolikkokipposen.

Nettikahvilalla kaikki jumitti :( Kauppareissu, kämpille syömään ja parvekkeella kattelin, kun pienet kissanpennut temmelsi takapihalla. Lueskelin Nora Robertsin kirjaa ja otettiin päikkärit.  Nyt kello vähän yli kuusi. Tuossa pestiin äsken nyrkkipyykkiä, siivooja pesee kyllä kaikki muut pyykit paitsi alusvaatteet. Voih ja huomenna on sunnuntai. Kirkkoonkin lupauduttiin menemään Martinin kanssa, kun se taas ahdisteli meitä perjantaina: olis halunnu viedä meidät tänään lounaalle. Kieltäydyttiin ja ajateltiin, että ehkä se jättää meidät rauhaan jos mennään sinne kirkkoon :D Martin sanoi vielä ottavansa jonkun kaverinsa mukaan. Kirkko on tossa toisella puolen tietä, meidän parveketta vastapäätä.

Päivä 14: KICC

Tänään on ollut aika vetelä päivä. Tylsistyttänyt, väsyttänyt, pääkipua, kurkkukipua...Koulusta lähettiin vähän aiemmin pois ja mentiin sinne Kenyatta International Conference Centeriin (KICC). Ei meinattu ensin löytää koko paikkaa :D Jouduttiin myös hieman kiertämään kauempaa reittiä, koska kaupungilla kuulosti olevan joku mielenosoitus. KICC-tornissa selvisi, että kyseessä oli muslimien mielenosoitus, mitä vähän arveltiinkin, koska keskustassa tuli vastaan PALJON kaapu-pukuisia ihmisiä.

Hienot näkymät sieltä tornista! :) Otettiin joitakin maisemakuvia tietysti ja tänään saatiin slummistakin vähän kuvia.

Matatusta räpsin salaa Tiinan kameralla. Ja koululta Nursery-luokasta, kivoja kuvia. KICC:stä lähdettiin pois ja tajuttiin, että on nälkä. Mentiin Trattoriaan ja söin pastabolognese-annoksen. Nettikahvilassa ja kaupassa käväistiin. Asunnolle tultiin ja voi persaus, sähköt poikki! Alko ärsyttämään ihan suunnattomasti, kun ajattelin, että on maitotuotteita tuolla jääkaapissa. No, onneksi sähköt palasi äsken eikä tartte koko iltaa istua pimeässä. On ihan ventti olo ja potuttaa jos huomenna ei paista aurinko..sit ei päästä uima-altaallekaan. Salmiakitkin alkaa olla lopussa :( Plaa, en jaksa enää kirjottaa. Kortit postitettu!

Päivä 13: matatuhuristelua

Viikonloppua kohden mennään, jee! Koulussa mennyt tavalliseen tapaan, välillä mukavasti ja välillä tylsästi. Laululeikkejä ollaan menty Nursery-luokan kanssa ja koitettu luoda jotain yhteistä tekemistä. Muumi-kasettia ollaan kuunneltu, tanssittu ja laulettu :)  Välitunneilla ollaan vaan nautittu auringosta!

Eilen meinattiin ajaa matatulla yhen pyöräilijän päälle, joka melkein lensi ojaan säikähdyksestä. Kuski vaan päätti yhtäkkiä pökästä vastaantulevien kaistalle ja siitä huoltsikalle. Siitä sit se pyöräilijä oli justiin ajamassa. Huh, onneksi ei kuitenkaan ihan jäänyt alle! Eilen nähtiin myös matatun kyydistä, kun joku mies makasi Matharessa tien poskella ihan elottoman näköisenä. Liekö se oli hengissä?

Huomenna lähdetään koululta aiemmin pois ja mennään Kenyatta Conference Centeriin katselemaan maisemia.

Päivä 11: harjoittelupäivä Nursery class:ssä

Uusi harjoitteluviikko uudessa luokassa on lähtenyt käyntiin. Luokassa on noin 10 pientä muksua, iältään 4-7-vuotiaita. Aikamoinen apinalauma näin kahden päivän kokemuksella sanottuna, heh. Tunnit toistavat jälleen samaa kaavaa ja tuntuu niin typerältä, kun opettajat sanoo, että lapset ei jaksa keskittyä. Nojoo, en minäkään jaksaisi jos joka päivä pitäisi touhuta samoilla palikoilla 1-2h. Puuhastelusta on mielekkyys kaukana ja mun mielestä se vaikuttaa hyvin pitkälti siihen keskittymiskykyyn!

Tänään yhden tunnin alussa ei tuntunut ihmeitä tapahtuvan, joten ruettiin laulamaan Tiinan kanssa. "Ostakaa makkaraa, markalla ja kahdella jo paljon saa"-sävelellä mentiin esim. "Tanssikaa, tanssikaa, aina vaan tanssia saa", "Taputtakaa, taputtakaa, aina vaan taputtaa saa" jne. :D Taputeltiin käsiä, pompittiin, tömisteltiin jaloilla lattiaa ja kas kas, lapsetkin innostui ja siitäpä alkoikin oikein kunnon laulutunti :) Pienen pieni veturi- laulua mentiin mtyös monta kertaa läpi ja kuljettiin jonossa ympäri luokkaa. Se oli hauskaa ja lapset tykkäsivät paljon :)

Jotain vaihtelua nää lapset tartteisivat päiviinsä. Myös vuorovaikutus muiden lasten kanssa on vähäistä. Jokainen on omissa oloissaan tehden omia juttujaan. Tähänkin voisi auttaa yhteiset laululeikit - kaikki vaan ylös pulpeteista ja leikkimään! Samalla kaikki saisivat osallistua tekemiseen leikin kautta, sanoja kun ei oikein muksuilta tule. Taitaa olla yksi tyttö, joka osaa hiukan puhua ja laulaa laulujen mukana. Huomiota lapset kaipaavat etenkin eräs Monica-tyttö, joka ei tee tunneilla mitään, varastelee muiden tavaroita, kiipeilee pulpeteilla ja seinillä jne. Kurinpitoa ei toteuteta johdonmukaisesti vaan likka saa aina periksi. Joitakin komennetaan enemmän kuin toisia.

Välitunneilla pelailtiin isojen tyttöjen ja yhen pojan kanssa lentopalloa. Samalla saatiin hyvin otettua aurinkoa, tällä kertaa aurinkorasva oli mukana koululla ;) Koulupäivän jälkeen käytiin postissa ja haettiin postimerkkejä sekä kortteja Nakumatt Downtownista. Niitä sitten ollaankin kirjoiteltu lähemmäs kaksi iltaa - mikäs siinä, aika kuluu :D Shoppailtiin myös lisää tuliaisia!

Päivä 9: Shopping ja Uhuru Park-reissu

Jambo jälleen! Eilen käytiin pienellä kaupunkikierroksella. Ensin nettikahvilassa, jonka jälkeen suunnattiin Masai Marketille ja kuten arvata saattaa, sieltä löytyi muutamia matkamuistoja sekä tuliaisia kotiin vietäväksi :) Ärsyttävää marketilla oli se hito tyrkyttäminen - ei saa ollenkaan rauhassa katsella, kun myyjät tulee siihen tyrkyttämään kaikkea. Ei auta vaikka sanoo, että en halua kyseistä esinettä tms. Myyjä vaan jatkaa, että sovitaan sinulle hyvä hinta. Argh, rasittavaa!

Marketilta mentiin Stanley-hotellille ravintolaan. Rahaa meni, mutta ei voi tinkiä syömisestä jos on mahdollisuus syödä jotain muuta kuin meidän herkkusapuskaa kämpillä (makaroneja, tonnikalaa jne.) :D Ihme kyllä ei vielä kyllästytä meidänkään sapuskat, mutta kananmunat mulle ei oikein nyt maistu, mutta ostinpa viimeksi kaupasta ison paketin weetabixeja ja niistä olen nauttinut maidon kera :) Kaupasta ostettiin muutama pullo Smirnoff Icea ja illalla nautiskeltiin näistä juomista ja juteltiin tyttöjen juttuja ;) Nukkumaan mentiin VASTA klo 2 aikoihin, aika hurjaa :D

Tänään: Aurinko näytti paistelevan, joten valmistauduttiin lähtemään Uhuru Parkiin. Piti laittaa oikein kunnon kerros aur.rasvaa :D Mulla nimittäin lähti eilen nenästä nahkat ja edelleen on muutenkin naama + kädet punaset. Uhuru parkissa joku pikkutenava katteli meitä pitkään, ujostellen naureskeli ja juoksi sitten vauhdilla vanhempiensa luokse. Sama toistui monta kertaa ja sitten vilkutettiin muksulle, jolloin hän taas alkoi nauramaan ja juoksi taas kauemmas ja vanhempien luota uskaltautui vilkuttamaan meille takaisin :) Vanhemmatkin näytti hymyilevän ja se tenava oli niin söötti!

Uhurussa oltiin pari tuntia, jonka jälkeen päivää ja iltaa vieteltiin sisätiloissa. Ollaan tässä mietitty tulevia matkustuskohteita ja jopa koulutehtäviä katseltiin sekä kirjoitettiin hieman johdantoa raporttiin! WOW!

Päivä 7: järkytyksiä, harkkaa, shoppailua

Kirjoitetaanpa hieman kuulumisia, kun on tätä joutilasta aikaa ;) Aloitetaan eilisillasta, kun oltiin parvekkeella istuskelemassa. Tajuttiinpa sitten yhtäkkiä, että tuossa talon muurien edessä olevan tien varrella joukko (noin 4kpl) miehiä pieksi jollain oksalla(?) yhtä avutonta miestä! Oltiin aika järkyttyneitä ja varmistui ainakin se, että pimeällä ei todellakaan ole syytä liikkua missään! Kello oli tällöin jotain 22. Kaikki osapuolet olivat paikallisia. :|

Eilisestä voisin kertoa vielä sen verran, että aamulla mentiin kaksistaan matatulla koululle. Paniikilta ei säästytty, kun meidät jätettiin autosta sanottuamme, että jäädään Mathare chiefs camp:llä pois kyydistä. Maisema näytti ihan erilaiselta kuin aiemmin ja oltiin ihan kauhuissamme, että minne ne meidät jätti: keskellä slummialuetta kaks valkoihosta tyttöä katselee hätääntyneenä toisiaan ja ympäristöä - voisko olla helpompaa "saalista"? Noo, yhen toisen matatun kuskilta ja apupojalta kysyttiin, että onko tämä chiefs camp. Eivät oikein osanneet sanoa mitään, mutta sitten siihen tuli nuori mies ja hän sanoi, että ollaan oikeessa paikassa ja että hän näyttää meille koulun. Kiitos vaan hänelle, koululle päästiin! Jotenkin kaikki vaan näytti niin erilaiselta, liekö johtui siitä, että kaikki kojut olivat vielä aamulla niin tyhjät, kun taas päivällä siitä ohi kulkiessa on paljon tavaraa ja porukkaa.

No entäpä sitten tänään. Koululle päästiin tällä kertaa muitta mutkitta :D Koululla oli käymässä fysioterapeutti, joka jumppasi sc-oppilaita ja satunnaisia kylän asukkaita/lapsia ja aikuisia. Fyssari käy joka perjantai, mikä on sinänsä ihan hieno juttu. Aamulla lähinnä katseltiin, mitä fyssari teki. Päivällä hengailtiin lasten kanssa ulkona. Heiteltiin palloa, kävelytettiin Keniä ja Evaa, koitettiin jutella Martinin kanssa, argh, ahdistava tyyppi :D Koko ajan utelemassa mitä meinataan tehdä vloppuna ja että hänen kanssaan pitäis jonnekin mennä. Tänään tunki meille mukaan lappusen, jossa oli puhelinnumero. Ja meidän asunnon numeroa kyselee yms.

Jossain vaiheessa vietiin muksut keinuille ja siinä saivat sitten vähän vauhtia. Pyydettiin Margaret-opelta isoa peittoa, jotta voitaisiin laittaa muksu siihen, ottaa päistä kiinni ja heijata. Lapset vaikutti pitävän heijauksesta :) Lounastauko. Ulkona pilvet väistyivät ja aurinko porotti täysillä, joten mentiin ulos juoksemaan ja leikkimään muiden luokkien oppilaiden kanssa.

Kuuma aurinko, iltapäivällä...alkoi naamaa ja käsiä kipristellä. Lähdettiin keskustaan. Aurinko jatkaa porottamista ja varjoon et pääse..katottiin toisiamme ja tajuttiin, että nyt muuten käristyttiin. Aamulla ei laitettu rasvaakaan, kun taivas oli ihan harmaa. No, tästä lähtien tiedetään rasvata, vaikka sataisi vettä - meinaan käristyttiin aika kiitettävästi!

Kaupungilla haahuiltiin ja joku äijä sai huijattua meitä. Juteltiin sen kanssa yhessä ruokapaikassa, puhui että menossa Suomeen opiskelemaan ja kyseli meiltä suom. koulutuksesta ja plaa plaa. Alko sit menemään jutut siihen suuntaan, että äijä olisi rahaa halunnut, muka avustukseksi junalippuihin tai jotain??! Siinä vaiheessa sanottiin, että pitää mennä ja se sit vielä valitti, että enpä tienny että ootte noin inhottavia ja muuta :D Se oli typerä juttu, mutta tapahtuipa jotain kivaakin :) Löydettiin nimittäin kaksi aivan ihanaa matkamuistopuotia, joissa oli aivan ihania esineitä, taulukankaita yms. Ostin heti valokuvakehyksen, kaulakorun ja salaatinottimet. Ois tehny mieli ostaa putiikki tyhjäksi :) Huomenna ois tarkoitus mennä Masai Marketille ja siellä tulee varmaan hulluksi, kun kaikkialla on upeita juttuja, jotka pitäis saada :D

Päivä 5

Päivä Matharessa meni ihan hyvin. Tänään special class:ssä oli jopa Margaret-opettajan tunnilla jotain tehtävää. Lapset lajitteli semmosia palikoita niille kuuluvaan "telineeseen", John laski 0-10 numeroita puusta tehtyjen numeroiden avulla. Monta kertaa hän luetteli numerot ja sitten piti taputtaa + olla hirmusen ylpeä :) Martinin tunnilla ei ollut mitään järjestettyä puuhaa. Kävelytettiin sitten paria oppilasta ja muita seisotettiin seisomatelineissä. Martin katosi taas jonnekin ja me ruettiin heittelemään palloa. Keksittiin sitten, että ennen pallon heittoa kysytään "unaitwa nani?" eli mikä sinun nimesi on. Toinen vastaa siihen ja voi sitten heittää pallon. John olikin innoissaan tästä ja hoksasi muutenkin tosi nopeasti homman jujun.

Lounaan jälkeen oli jotain hengailua, luokkien siivousta ja yhteiseen tuokioon kokoontuminen. Piakkoin lähdettiin pois ja matatuajelun jälkeen raahattiin kaupasta 5l ja 2l vesitonkkia + ruokakasseja sormet verillä :D Suihkuun onnistuttiin saamaan lämmintä vettä ja ilta oli perinteinen.

Juteltiin Tiinan kanssa, että turha pelko kaupungilla liikkuessa alkaa hälvetä. Pystyy jo paljon rennommin kulkemaan. Matatukyyditkin tuntuu olevan ihan turvallisia (mikäli ei tuolla järkyttävässä liikenteessä tule kolaria) eikä ainakaan nyt mielessä liiku ajatus, että kuski ajais vaan huitsin nevadaan ja tapahtuisi jotain ikävää. Mukavia on matatutyypitkin ollu: tänään yksikin sanoi kuiskaten, että ens kerralla päästään ilmaseks :D Matatussa on siis aina kaksi tyyppiä; kuski ja apupoika, joka houkuttelee ihmisiä kyytiin sekä hoitaa rahastuksen.

Päivä 4: eka harjoittelupäivä

Jambo! Nyt ollaan käyty Nairobin köyhimmillä alueilla, Mathare slummin alueilla ja kylläpäs olikin aikamoinen näky! Harjoittelupaikkamme, erityiskoulu, oli siis Matharen alueella ja sinne ajaessa näkyi kyllä paljon karua maisemaa. Kaikenlaisia hökkeleitä teiden varrella, joista ihmiset yrittävät myydä kaikenmoista, roska- ja muut jätekasat, miehiä juoksemassa tiellä autojen seassa vetäen jotain kärryjä, jotkut polttivat tien varrella vissiinkin roskia jne. On vaikea selittää tällä tavoin, mitä kaikkea näki! On myös mahdotonta kuvailla sitä löyhkää, mikä ympäristössä leijui!

Koululla (Mathare Special Training Centre = MSTC) meidät otettiin mukavasti vastaan :) Kiersimme kaikki luokat läpi ja tervehdimme opettajia ja oppilaita. Oppilaita koulussa on noin 140 ja kaikilla on jonkinlaisia "ongelmia"; on puheentuoton ongelmia, ongelmia ymmärtämisessä, fyysisiä vammoja (muutama pyörätuoli), autismia, kehitysvammoja...Lapset eivät vaikuttaneet juuri ymmärtävän englantia, vaikka meille mielestäni sanottiin, että ymmärtäisivät. Olimme tosin tämän päivän vaikeasti vammaisten luokassa (special class) ja kielen lisäksi oppilaat taisivat olla aika pihalla/omissa maailmoissaan. Ehkä muissa luokissa englantia ymmärretään - olisi hieman helpompi kommunikoida lasten kanssa. Saas nähdä...

Ja sitten tähän hygieniapuoleen :o Kaikki on niin likaista, että kyllähän se väkisinkin iljettää, pakko myöntää. Olisi niin mukava ottaa pieni lapsi syliin tai pitää kädestä, mutta se likaisuus tekee siitä epämiellyttävää. Kuola valuu, syödessä puolet ruuasta ja juomasta on vaatteilla, vaatteet on pississä (siis kirjaimellisesti). Koita siinä sitten koskea. Eräskin poika pissasi alleen pyörätuolissa ja siihen se vaan takaisin nostettiin kusisine housuineen jne. Ja lukija saa taas ihan itse päätellä sen hajun siinä luokassa, kun 5 ihmistä tekee tarpeensa housuihin/lattialle...

Tämä hygienian puute on paikassa varmasti se pahin asia. Muutenhan kaikki meni kuitenkin ihan OK. Ihmiset ovat ystävällisiä ja lapset suurimmaksi osaksi iloisia. Tullessamme koululle ja kierrellessämme luokissa, saimme myös aplodeja, lapset halusivat kätellä meitä jne. Kun otettiin kuvia koulusta ja oppilaista, olivat he hurjan kiinnostuneita ja halusivat tietysti nähdä, miltä kuvissa näyttivät :) Laitettiin kamera laukkuun, kun muuten olisi jokaisesta pitänyt ottaa kuvia.

Mitäs me sitten päivän aikana tehtiin? Special Class:ssä heittelimme palloja oppilaiden kanssa, minä olin lattialla erään pojan kanssa ja hän laittoin minun kädet vuoronperään päähän, olkapäille, polviin ja varpaisiin. Liekö muistellut laululeikkiä, jota muut harjoittelijat ovat varmaan leikkineet. Hengailtiin ulkona ja ihmeteltiin taas kaikkea. Kovin ihmeitä ei tehty ja meitä ei oikein opastettu mitenkään. Jonkun aikaa oltiin luokassa ilman opettajaa (Martin), kun se vaan häippäs jonnekin yhtäkkiä. Siinä sit oltiin monttu auki, että mitä nyt. Luokassa ollut Down-tyttö sitten otti ohjat käsiinsä ja alkoi ruokkimaan osaa porukasta. Myöhemmin selvisi, että tyttö onkin koulun entinen oppilas ja tällä hetkellä sinne työllistetty.

Iltapäivällä kaikki oppilaat ja opettajat + avustajat kokoontuivat samaan tilaan "ruokalaan", jossa alkoi perinteinen tiistain musiikkihetki.

 Katsottiin videolta kenialaisnaisen musiikkivideoita, porukka taputti, osa lauloi ja tanssi. Se oli mukava kokemus :) Täkäläinen musiikkikin on aika svengaavaa, heh. Svengaavaa musaa saatiin kuunnella myös matatussa, koululta pois tullessa. Koulun sihteeri Harriet oli mukana. Matatu oli pieni ja ahdas, aika hurjaa menoa kaiken kaikkiaan! Hinta on tosin halpa, 20Ksh=0,20€.

Oli kyllä uskomaton päivä ja on vaikeaa sanoin kuvata, miltä nyt tuntuu. Itku ei kuitenkaan vielä päässyt, vaikka tietysti jotkut asiat järkytti - tähän pitää nyt vain totutella. 8 viikkoa tuolla pitäisi käydä, huh!

Päivä 3: kaupunkipäivä

Päivä on mennyt nopeasti! Herätys minulle oli mielenkiintoinen. Tiina tuli makkariin ja sanoi, että joku mies on ovella. Ei sit menty aukasemaan ja kohta puhelin soi. Se olikin ollut Phanice :D Oltiin ihmeissämme, että ollaanko unohdettu treffit, mutta ei, Phanice oli vaan päättänyt tulla kattomaan ollaanko jo lähdetty kaupungille vaihtamaan rahaa. Saatiin kyyti keskustaan ja takaisin, joten ei tarvinnu kävellä isojen rahojen kanssa.

Lähdettiin sitten kävellen takaisin keskustaan kaksistaan. Hiukan jännitti. Phanice kertoi aiemmin, että eilen kun hyö oli ollut keskustassa, oli joku yrittänyt puukottaa jotain motoristia. Ei ollut ehtinyt kuitenkaan ja sitten joukko ihmisiä oli hakannu ja polttanu tämän puukotusta yrittäneen :o Että...

Mutta meillä meni kaikki hyvin keskustassa. Käytiin nettikahvilassa ja laiteltiin postia tutuille. 46min nettiaikaa maksoi 46Ksh eli 0,46€. Mailien jälkeen syömään Trattoriaan, kana + ranskalaisannos + kokis + tippi = 750Ksh/7,5€.Kauppareissun jälkeen ollaan vaan hengailtu partsilla ja aloiteltiin treenaus :D Pyritään joka toinen/joka ilta tehä pieniä sarjoja lihaskuntoa. Tän hurjan treenin jälkeen piti kävästä kylmässä suihkussa, mutta nyt on ihanan lämmin, kun laitto sukat, pitkät housut ja pitkän paidan päälle. By the way, tää asuntohan ei ole mikään lämmin. Vaikka ulkona oli tänään tosi kuuma, silti täällä on viileetä!

Huomenna alkaa harjoittelu ja nähdään Mathare Special Training Center (tästä lähtien MSTC) sekä saadaan ensikosketus slummiin. Phanice ja muut tulee hakemaan 9.30 aikaan.

Päivä 2: Uhuru Park

Heräiltiin puolenpäivän aikaan ja parvekkeella ihmeteltiin taas tän maailman menoa. Tossa meidän taloa vastapäätä on joku St. Paul's university chappel ja siellä on porukkaa pihalla ja paljon. Autoja tuli ja meni ristiinrastiin ja oli taas niin huvittavan näköistä koko touhu :) Täällä tuntuu olevan paljon kirkkoja/kappeleita yms. kirkollista toimintaa. Aamulla heräiltiin, kun tuosta viereisestä kirkosta alkoi kuulua kirkkomusaa. Jatkettiin kyllä unia eikä musiikkikaan häirinnyt.

 Iltapäivällä lähdettiin ekaa kertaa ulos kaksistaan puistoalueelle nimeltä Uhuru Park.

Porukkaa oli paljon liikkeellä ja sielläkin oli joku hengellinen saarna menossa, jota oli katsomassa tuhatpäinen yleisö. Töröteltiin siinä sitten ainoina valkolaisina ja olihan se aika omituista, kun porukka tuijottaa pitkään. Katsominen on ihan ookoo vielä, mutta sitten kun joku ottaa kontaktia kyselemällä "how are you?" jne. No, näin suomalaisena se jotenkin ahdistaa :D ei tiedä miten pitäisi olla: pitäiskö vastata vai kävellä "ylimielisesti" huomioimatta eteenpäin? Jos vastaa, niin jääkö siihen sit joku höpöttämään lisää?

Se siitä pohdinnasta :D Tänään on ollut pilvinen päivä niinkuin eilenkin, mutta tänään saatiin jo kokea pilvien välistä paistavan auringon kuumuus. Liekö ollaan vainoharhaisia, mutta ihankuin olisi jo tullut pikkusen väriä käsivarsiin. Ehkä tää on toiveajattelua :P Uhuru parkista tultiin takaisin kämpille, kun alkoi aurinko kuumottaa hieman liikaa. Pitäisi kyllä hommata joku lätsä...

Ruokailun jälkeen päätettiin vielä lähteä käymään kävelyllä University way:llä, koska tulisi taas pitkä ilta jos jo kolmen aikaan jäis tönöttämään asunnolle. Löydettiin ostoskeskus Nakumatt Lifestyle, jota Musimakin suositteli. Siellä pyörittiin ja tultiin samaa reittiä takaisin. Matkalla joku mies ja nainen lapsineen alkoi rupatella meille. Mies kyseli, mitä tehdään Keniassa, kuinka kauan ollaan jne. Ehdotti myös, että voitaisiin mennä heille vierailulle, oltaisiin tervetulleita. Kieltäydyttiin kuitenkin, sinänsä mielenkiintoinen tarjous!

Illalla jutusteltua parvekkeella: työpaikoista, jännityksestä lähteä kulkemaan matatuilla harj.paikkaan, ruuasta...Yatzia ja korttia pelailtiin sekä tehtiin meille 3kk:n kalenteri paperille. Ruksataan aina päivä, kun se on ohi. Hurjalta näyttää :D Huomiseksi suunnitelmissa ostoksia, nettikahvilareissu ja syöminen italialaisessa Trattoria-ravintolassa.

Ekan päivän touhuilua

Uusi päivä ja 1. päivä Nairobissa valkeni meille unikeoille puoli 10 aikaan. Oli tarkoitus lähteä klo 10 aikaan Ms. Musiman kanssa kaupungille, mutta todellisuudessa Musima saapui klo 11 jälkeen hakemaan meitä. Täällähän ajantajua "ei tunneta" :D Kaupunkiin lähdettiin koulun autolla ja voi tätä liikennettä! Kaikki tulee ja menee miten sattuu, ei paljon ajatella väistämisiä! Toisaalta, ihmiset kävelee myös miten sattuu ja autojen keskellä eikä vielä nähty kenenkään jäävän alle ;) että kai ne autoilijat jotain väistelee, ainakin välillä :)

Keskustassa käppäiltiin ja käytiin ostoksilla, jotta meillä ois jotain syötävää ja juotavaa asunnolla. Musima näytti meille nettikahvilanpaikan ja sen semmosta. Pari kerjäläistä tuli vastaan ja onhan se aika ahdistavaa mennä vaan ohi. Yks muksu tarttui kädestä ja höpötti jotain. Ja yks alaraajaton mies huristeli pyörätuolilla autotiellä - se oli aika omituista, mutta eipä viittiny tuijottamaan jäädä.

Asunnolle palattua tehtiin ruokaa ja sen jälkeen alkoikin väsyttämään- Yllättävän paljon rasitti se keskustassa käynti, kun kaikki oli todella kaikinpuolin uutta! Erikoista oli se, että ei ollut turvaton olo. Ehkä sillä oli vaikutusta, että Musima oli mukana ja rahat oli paidan/housujen alla piilossa. Keskustassa kauhistutti lähinnä se hullu trafiikki, autot ja ihmismäärä! Toisaalta nyt kun aattelee, ei ihmisiä välttämättä ollut kamalan paljon enemmän kuin esim. Helsingissä ruuhka-aikana, mutta se hämmensi, että ihmisiä on  täällä joka puolella! Siis tarkoittaen autotiellä seikkailemassa ja vaikka missä.

Päiväunet otettiin ja nukkumisen jälkeen hengailtiin isolla parvekkeellamme katsellen ohikulkevia ihmisiä ja jutellen. Odoteltiin, että tulee pimeä ja noin klo 18-18.30 oli jo hämärä vaihtunut pimeydeksi, katuvalot ja kaupungin valot tähän tosin näkyy, joten ei ihan pilkkopimeetä ole kuitenkaan. Asunnolta ei voi juurikaan poistua enää pimeällä. Ymmärrettävää, koska ollaan kuitenkin 2 valkoista nuorta naista tällaisessa maassa. Illat ovat turvattomia paikallisillekin...Nyt on kello 21.20 ja ja istutaan ruokailutilassa ja kirjoitellaan päiväkirjoja tahoillamme. Suihkussakin käytiin: täällä on semmonen systeemi, että pitää laittaa yks nappi päälle ja odottaa noin 30min - sit pitäis tulla lämmintä vettä. No, eipä tullu kovin lämmintä :D Vois tulla aika kylmä kylpy jos tuohon ammeeseen laskis kylpyveden, heh.

Tänään katseltiin myös telkkua ja kuunneltiin jotain kenialaista musakanavaa kenialaisine räppeineen :) Täällä kämpillä on niin hiljaista kadun ääniä lukuunottamatta. Ikävä kotiin ei ole iskenyt vielä, no eka päivähän tämä on, mutta siis ei ole semmonen kamala olo, että mihin sitä on lähtenyt! Kokemuksena kaikki otetaan vastaan. Tiinankin kanssa puhuttiin, että vaikka illat ois tylsiä ja ollaan jumissa asunnolla, niin silti se kuuluu tähän juttuun ja on omanlainen kokemus elää näin.

Matka Keniaan alkaa...

Dodii, tänään sitä sit lähdettiin reissuun Tiinan kanssa, kohteena eksoottinen ja erilainen Kenia. Tarkkaan ottaen Nairobi, pääkaupunki. Lento lähti HKI-Vantaan kentältä 7.40 ja kyllähän tuota ensimmäistä lentomatkaa piti hiukan jännittää :) Nousu tuntui tietysti erikoiselta ja oli jännää katsella maisemia ja sitä, miten kone kallistui ja kaartui - mulla oli ikkunapaikka. Ensimmäinen etappi oli Lontoo, siellä oltiin 8.30 Lontoon aikaa. Sitten alkoikin aikamoinen soppa! Kone Nairobiin lähtisi 10.15 terminaali 4, jonne piti matkustaa bussilla. Kaiken kaikkiaan aikaa menisi siirtymiseen 25min jos kaikki menisi nopsaan ja sujuvasti! Terminaalissa pitäisi myös olla 40min ennen lennon lähtöä. Noo, arvata saattaa mimmoset ruuhkat ja jonot kentällä oli turvatarkastuksissa! Alkoi hiukkasen paniikki iskea, kun katsottiin kelloa.  Myöhässä oltiin! Vihdoin päästyämme turvatarkastuksesta, alkoi juoksu! Terminaalibussiin ehdittiin ja lennolle myös ;)

Lento Lontoosta Nairobiin kesti noin 9,5h. Matka oli miellyttävä, elokuvia saattoi katsella omalta screeniltä, pelata pelejä ja ruokaakin saatiin. Jonkin aikaa sain myös nukuttua, mikä oli ihan hyvä ajan kulumisen kannalta. Nairobiin saavuttiin ja oltiin ihmeissämme, minne meidän pitäisi mennä. Viisumit hankittiin ja matkatavarat haettiin - onneksi tuli perille. Sitten nähtiinkin, että eräällä porukalla oli lappu, jossa oli meidän nimet. Vastassa olivat Ms. Phanise Musima ja pari ukkoo (harj.paikan hlökuntaa), jotka sitten herrasmiehinä kantoivat meidän laukut.

Matka koulun pikkubussilla asunnolle oli..no, mielenkiintoinen ja pomppuisa :) En paljoa voitu katsella maisemia, koska ilta oli jo pimennyt. Kello oli jo noin 23. Saavuttiin asunnolle ja ensimmäinen reaktio oli, että onpas tällä meidän asunnolla kokoa! 2 makuuhuonetta (molemmissa parisängyt), valtava olohuone, keittiö, ruokailutila, 2x kylpyhuone + vessa, 2 parveketta.

 Ruettiin siinä sit hiljalleen asettumaan taloksi ja ihmettelemään, että missä sitä nyt ollaan. Aika uskomatonta ajatella, että nyt todella ollaan Afrikassa, Keniassa - tuhansien kilometrien päässä Suomesta. Tuntuu edelleen siltä, että ei tää voi olla mahdollista! Täällä ollaan todella!


Nukkumaan mentiin klo 24 aikaan ja hyvin maistui uni. Pieniä kolahduksia kyllä tuli kuunneltua tarkkaan. Katujen äänet ja talon asukkaiden "toimet" kuuluu selvästi asuntoon, mutta eiköhän siihenkin totu.